Jamie Lidellin suurta soulia

Valkoihoinen hontelo kaveri veivaamassa soulahtavaa funkya ei varmasti kenenkään mielestä kuulosta kovin uskottavalta yhtälöltä. Osittain juuri siksi Jamie Lidell sai kolme vuotta sitten Multiply-levyllään minun suuni loksahtamaan auki. Jos hehkutin aiemmin Duffyn ääntä, samalla tavalla voi heittää kädet kattoon tämänkin brittikaverin edessä. Tällä miehellä on soul niin sisässä, ettei tuollaista voi oppia kirjoista tai levyjä kuuntelemalla. Äidinmaidossa on ollut jotain yrttejä amerikan syvästä etelästä. Jamie Lidell on Otis Reddingin ja Sam Cooken risteytys, johon on asennuttu jokin 2000-luvun päivityspaketti sekä läjäpäin duracell-paristoja.

Lidelliltä ilmestyi uusi levy eilen. Ne muutavat kappaleet, mitä olen tältä uudelta Jim-levyltä kuunnellut, todistavat sen, että miehen meno ei ole hiipunut, päinvastoin. Ensimmäinen sinkku Little Bit Of Feel Good rullaa eteenpäin nakuttavan kitarariffin avulla, saaden mukaansa myös huuliharppua ja pianoa, suristen lopulta kohti päätöstään. Vakuttavaa, muttei vielä loisteliasta. Whe D'You Gon upbeat-veivaus epävireiseltä kuulostavan pianon vauhdittamana sen sijaan jyrää alusta loppuun. Another Day voisi olla suoraan Otis Reddingin levyltä jostain 60-luvun puolestavälistä. Tässä biisissä Lidellin ääni pääsee oikeuksiinsa. Se taipuu minne vaan.

Tämä levy voi nousta korkealle, kun vuoden lopulla tehdään top10-listoja. Vastustamatonta kamaa.

MP3:: Jamie Lidell - Little Bit Of Feel Good (link: Frequenze Indipendenti)
MP3:: Jamie Lidell - Where D’You Go (link: Music For Kids Who Can't Read Good)
MP3:: Jamie Lidell - Another Day (link: Music For Kids Who Can't Read Good)