Joskus 8 vuotta sitten näin Ismo Alanko Säätiöltä parikin loistavaa keikkaa. Haitarin ääressä hääri silloin mies hameessa, Kimmo Pohjonen, joka sai välittömässä meikäläisen sympatiat puolelleen. Se mies on totaalisen punk, rock ja kaikkea siltä väliltä. Suvereeni muusikko, energinen ja ainutlaatuinen esiintyjä.
Häpeäkseni tunnustan, etten ole juurikaan tutustunut Pohjosen uraan noiden Säätiö-aikojen jälkeen. Viime vuosien soololevyt ovat menneet täysin ohitse. Samoin yhtään soolokeikkaa (jotka kuulemma vievät tajunnan todella kauas) ei ole valitettavasti tullut nähtyä. Lepyttelen huonoa omatuntoani tällä Ylen Elävän arkiston videolla, jossa Kimmo Pohjonen ja Arto Järvelä, eli Pinnin Pojat, esittävät mainion soittimia ylistävän kappaleensa vuonna 1996. Tämä on sitä kansan musiikkia, taidolla, tunteella ja huumorilla tehtyä.
Pinnin Pojat - Joka Pojan Toive
17.7.2008
Huuliharppu ja hanuri
Lähettänyt Anssi klo 22.29
Tunnisteet: Kimmo Pohjonen, Pinnin pojat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti