Vuoden parhaat palat

Tässä vuoden 2008 parhaimmat musiikilliset palat. Valintojen tekeminen oli vaikeaa ja paljon hyvää tavaraa jäi ulkopuolelle. Paljon hyvää musiikkia lipui vuoden aikana myös ohi silmien ja korvien. Tästä syystä kaikki maailman kriitikkoäänestykset voittanutta Fleet Foxesia ei minun listalla näy. Silloin kun olisi ollut aika tutustua bändiin, minä kävin töissä tai istuin tyttäreni kanssa leikkikentän reunalla. Eikä harmita tippaakaan.

VUODEN 15 PARASTA BIISIÄ:
Kultamitalisti on selvä, muut ovat epämääräisessä järjestyksessä.

1. Laura Sippola - Kaunis Mieli (clippi täällä)
Tuli täysin puun takaa. Pysäyttävä kappale, vahvistaa uskoa suomalaiseen laulunkirjoittamiseen. Koko Mieli-Ep on ollut kovassa kuuntelussa.

Reino & The Rhinos - Toivoo (MySpace)
Rytmi ja svengi, julistus ja sanoma. Olin myyty ensitahdeista alkaen.

Duffy - Stepping Stone (Youtube)
Vuoden paras ääni, joka taipuu ihailtavan kevyesti näissä hitaissa kappaleissa. Koko levy ei alkuinnostuksen jälkeen kuitenkaan ollut niin vahva kokonaisuus.

Seasick Steve - Chiggers (Youtube)
Steve teki yhden vuoden parhaimmista levyistä ja siitä löytyy tämä maailman paras ötökköbiisi. Opetus siitä, kuinka yksinkertainenkin tarina voidaan kertoa tiukalla otteella.

Ndidi Onukwulu - SK Final (MySpace)
Jazzin, bluesin, gospelin ja boogien täydellistä yhteensulamista. Tämä kanadalainen neito ansaitsisi isompaa julkisuutta, niin mahtava tulkitsija hän on.

Conor Oberst And The Mystic Valley Band - Cape Canaveral (Youtube)
Älykästä musiikkia. Koko levy ei täysin iskenyt, joten ehkä olen vaan tyhmä.

Bon Iver - Skinny love (Youtube)
Tarvitseeko tätä edes perustella, kun koko internet tekee sen puolestani? (Oikeastaan tämä kuuluisi jo vuoden 2007 listalle, koska kuulin sen omakustannelevyn ensi kerran silloin)

Langhorne Slim & The War Eagles - Restless (Youtube)
Loppuvuoden löytö. Tähän meininkiin on hieno uppoutua.

Cat Power - New York (Youtube)
Power teki tästä Minellin ja Sinatran klassikosta suvereenilla tavalla täysin omansa.

Little Jackie - 28 Butts (MySpace)
Loistavaa riimittelyä lahjakkaan Imani Coppolan uudelta tulemiselta.

Julieta Venegas - Algún Día (Youtube)
Karnevaalimeininkiä latinalaisesta amerikasta. Hyvän tuulen musiikkia, videolla Venegasin tanssiminen tuo hymyn huulille.

Matti Johannes Koivu - Ei Tippa Tapa (MySpace)
Osoitus siitä, kuinka cover tehdään oikein. Tämän biisin (ja koko levyn) myötä tajusin, että herra Koivu on nero.

Kings Of Leon - Sex On Fire (Youtube)
2000-luvun U2. Mikään muu tämän vuoden biiseistä ei kuulosta 100 000 ihmisen stadionareenalla yhtä hyvältä kuin tämä biisi.

Blitzen Trapper - Black River Killer (mp3)
Synkkä mutta kiehtova lännentarina Dylanin ja Cashin hengessä. Tämä bändi teki monen jenkkiblogin mielestä yhden vuoden parhaimmista levyistä.

Femi Kuti - Tell Me (mp3)
Afro-Beatin sanansaattajan uusimmalta, hienolta Day By Day -levyltä. Jos lanteiden keinutukselta ehdit, niin kinnitä huomiota sanoihin, sillä Femi tarjoaa maailmantuskaa.

***************************************************

VUODEN LEVY:
Reino & The Rhinos - Tähän Tyyliin
Viime kesän virallinen soundtrack. Toimii aamulla, iltapäivällä, illallla, yöllä, saunan jälkeen, lounastunnilla, terassin rakentamisen taustalla, vessassa istuessa, you name it.

VUODEN PARAS INTRO:
Eli 'Paperboy' Reed and the True Loves - (Doin' The) Boom Boom (Youtube)
Eli on valkoisen soulin uusi Elvis. Asenne kohdallaan ja hienoja omia biisejä. Boom boomin introkiekaisu on joltain toiselta planeetalta.

VUODEN YLLÄTTÄJÄ:
Musculöeser Körper - Gruuvit Tiu Kalla (Youtube)
Jos ette ymmärrä miksi, ette vaan ymmärrä.

VUODEN PARAS VIDEO:
Bon Iver - For Emma, Forever Ago (Youtube)
Robert Plant & Alison Krauss - Black Dog (Youtube)
Vaihtoehtoja oli monta, ja kultamitalikamppailu päättyi tasapeliin. Ensin LaBlogothequen tarjoama pieni hetki Bon Iverin maailmassa. Pitkässä juoksussa tämä on aiheuttanut valtavasti kylmiä väreitä. Ja sitten Robert Plantin ja Alison Krausiin tiivis duetto, jossa rock 'n' rollin peruspilareihin taltalla ja vasaralla hakattu biisi nouseen uuteen uljaaseen lentoon.

VUODEN MENETYS:
Bo Diddley (1928-2008) (Youtube)
Ilman tätä miestä ei olisi ollut Jimi Hendrixiä.

VUODEN KEIKAT:
Bruce Springsteen, Neil Young sekä Laika & The Cosmonauts.

***************************************************

71 blogitekstiä tänä vuonna. Kiitos kaikille lukijoille, kommentoidakin saa. Ensi vuonna jatketaan.

Joulut

Pienet nuotit toivottaa oikein hyvää joulua näiden sävelten tahtiin. Ensin yksi jazzin tärkeimmistä orkesterinjohtajista ja kovimmista pianisteista, Count Basie joutuu Verven remiksatuksi. Tämä on minulle tämän joulun SE laulu. Hyvänä kilpailijana tulee mystisen Mike Nicolain hieman erilainen joulurallatus.

MP3:: Count Basie & His Orchestra - Good Morning Blues (The Real Tuesday Weld Clerkenwell Remix) (link: mainstream isn't so bad )
MP3:: Mike Nicolai - Christmas Is For Losers (link: songillinois)


Ensi viikolla vielä massiivinen vuoden lopetus. Pienet nuotit valitsee silloin tämän vuoden parhaat palat.

TOP3, osa 6

Ennen joulua, lyhyet, pikaisesti. Tutustumisen arvoisia kaikki kolme.

LANGHORNE SLIM
Tämän päivän americanaa. Sean Scolnick alias Langhorne Slim tunkee folkin, rockin, countryn ja punkin palasia tehosekoittimeen, tarttuu kitaraansa ja katsoo mitä sekoittimesta lasiin kaatuu. Basisti Paul DeFiglia ja rumpali Malachai DeLorenzo komppaavat mukana. Tämä rullaa vailla kahleita.
MP3:: Langhorne Slim & The War Eagles - Restless (link: My Old Kentucky Blog)
Youtube:: Langhorne Slim & The War Eagles - Restless (live on The Late Show)

TAPE
Salaisuus on siinä, että oppii kuuntelemaan hiljaisuutta. Andreas Berthlingin, Johan Berthlingin ja Tomas Hallonstenin muodostama ruotsalainen trio Tape tekee musiikkia hiljaisuuteen. Sitä kuunnellakseen on suljettava tv, sammutettava kaikki valot ja istuttava syvälle upottavaan sohvaan. Sitten on vain kuunneltava. Siis oikeasti kuunneltava. Taito, joka on nykyaikana varsin harvinainen, ja siksi sen harjoittamiseen soisi olevan enemmän aikaa. Tape kutoo hiljaisuuden ympärille äänimaton, joka on samalla sekä täyteläinen että hauras.
MP3:: Tape – Moth Wings (link: häpna)

kuva: Daniela Dacorso

MARCIO LOCAL
Pakollinen brassikiintiö. Rio De Janeiron kaduilta ponnistava Marcio Localilla on toinen jalka sambassa ja brasialaisissa tanssirytmeissä, toisen jalan uidessa motownin soulklassikoissa. David Byrnen mainion Luaka Bop –tallin listoilla oleva Marcio on levy-yhtiön mukaan ”sexy samba beast and he has the hairy chest to prove it”. Totta tai ei, tämä biisi ei ainakaan heikennä sitä tosiasiaa, että olen kuunnellut tänä vuonna brasilialaista musiikkia poikkeuksellisen paljon.
MP3:: Marcio Local – Preta Luxo (link: the Late Greats)

Valehtele kun käsketään!

Silloin kun mieli on avoin, kannattaa soittaa Tom Waitsia. Kannattaa soittaa niin kovaa, että varmasti uppoutuu herran seikkailuhin. Sillä parempaa tarinankertojaa saa tästä maailmasta hakemalla etsiä. Kuuntelu saatta ensi alkuun vaatia hieman viitseliäisyyttä ja vaivaa. Herran perässä täytyy nimittäin kulkea niitä sivukujia pitkin, valtatiellä eteneminen olisi liian yksinkertaista. Vaivannäkö palkitaan, mörinästä avautuu myyttisen ja kunnianhimoisen miehen rikas maailma.

Lie To Me avaa Tom Waitsin 3 cd:n kokoelman Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards vuodelta 2006. Laulu on maaninen luenta kolmannesta pyörästä. Sen video on vielä maanisempi. Mielestäni kyseessä on yksi parhaista musiikkivideoista mitä ikinä on tehty. Se on sekopäisen vauhdikas. Sitä katsellessa tulee hiki.


Livenä tämä biisi kuulostaa vieläkin tautisemmalta. Youtube ei tarjoa tarpeeksi hyvälaatuista keikkaversiota tämän vuoden rundilta, mutta kannattaa etsiä käsiinsä keikkataltiointi tämän vuoden heinäkuulta Atlantasta (jota hehkutin jo aiemmin). Lisäksi kannattaa tsekata tämä live-esitys Lettermanin showsta vuodelta 2006. Maestro Duke Robillard kitarassa, meininki hieman rauhallisempi kuin tämän vuoden Glitter & Doom -kiertueella.

Karnevaalit Meksikossa

Kiitos ylen Jukka Haarman, olen taas yhtä musiikillista kokemusta rikkaampi. Haarma bloggasi taannoin Julieta Venegasista, meksikolaista laulaja-lauluntekijästa. Parin klikkauksen jälkeen huomasin kuuntelevani Algún Día –kappaletta Venegasin tänä vuonna ilmestyneeltä MTV Unplugged –levyltä. Biisin loputtua huomasin kuuntelevani sitä uudestaan. Ja taas uudestaan. Ja taas.

Koska sanoista ei juuri mitään ymmärrä, voi keskittyä musiikin tunnelmaan ja rytmiin. Latinalaisessa musiikissa on hienoa sen vapaus ja rentous. Täysin pakotonta meininkiä. Me like. Tijuanassa kasvanut Venegas ymmärtää hyvän melodian päälle. Neiti sotkee lauluissaan hienolla tavalla meksikolaista poljentoa häpeilemättömiin popaineksiin. Banjot, haitarit ja tuubat päräyttävät kunnon karnevaalit pystyyn.

Algún Díalla on mukana banjoa soittamassa Gustavo Santaolalla. Nimi ei varmaan sano monelle mitään, joten valaistaanpa hieman. Mistään turhasta taapertajasta ei nimittäin ole kyse. Santaolallalla (lal-lal-laaaa!) on kaapissa kaksi oscaria. Hän on tämän hetken elokuvamusiikin guru. Amores Perros, 21 grammaa, Moottoripyöräpäiväkirja, Babel, Brokeback Mountain. Jep, kaikkien noiden leffojen musiikki on Santaolallan käsialaa.

Tässä Venegas, Santaolalla ja kummppanit paahtavat. Iloista menoa. (Valitettavasti tuota videota ei saanut upotettua blogiin.)

Mustaa vettä

Pari viikkoa sitten kerroin Green Riverin murhaajsta. Puhdasta sattumaa on, että nyt esitellään Black Riverin murhaaja.

Jenkkiläinen folkpohjalta ponnistava Blitzen Trapper julkaisi tänä vuonna neljännen levynsä Furr. Siinä on mainio biisi Black River Killer, jossa murhia tekevälle kertojalle annetaan aina uusi mahdollisuus. Biisi kierrättää hienosti cowboy- ja gospelteemoja. Melodia rullaa rauhallisen dylanmaisesti eteenpäin. Tämä biisi ei muuta maailmaa, mutta omassa lajissaan se on täysosuma.

MP3:: Blitzen Trapper - Black River Killer (link: Audio Muffin)

Ba-ba-ba-ba-bassokuvio

1988 amerikkalaisbrittiläinen aikuisrockin koko kaameuden* perikuva Fleetwood Mac julkaisi biisin Everywhere. 20 vuotta myöhemmin Vampire Weekendin indie rokkarit tekivät siitä coverin. Siinä on niin tarttuva bassokuvio, että on hyvin lähellä etten taannu 8-vuotiaaksi lapseksi ja ala tanssimaan tavalla, jota häpeäisin vielä vuosienkin päästä.

En innostunut Vampire Weekendin alkuvuonna ilmestyneestä debyyttialbumista, joka kohisutti blogipiirejä ympäri maailmaa. En juuri innostu tästäkään biisistä tuota bassoa lukuunottamatta, mutta koska aiheet ovat muutenkin vähissä ja musiikin kuuntelu on ollut viime aikoina hieman paitsiossa ja jotta tämä blogi ei kuolisi kuten niin monet musiikkiblogit Suomessa ovat syksyn mittaan tehneet, niin annetaan palaa.

* = Kaameus tässä yhteydessä viittaa Fleetwood Macin kokoonpanoihin 80-luvulta lähtien. Se 60-luvun lopun bluesryhmä, missä oli mukana Peter Greenin, Danny Kirwanin ja Jeremy Spencerin kaltaisia kitarasankareita, se oli täyttä timanttia.

MP3:: Vampire Weekend - Everywhere (Fleetwood Mac Cover) (link: The world forgot)