Silloin kun mieli on avoin, kannattaa soittaa Tom Waitsia. Kannattaa soittaa niin kovaa, että varmasti uppoutuu herran seikkailuhin. Sillä parempaa tarinankertojaa saa tästä maailmasta hakemalla etsiä. Kuuntelu saatta ensi alkuun vaatia hieman viitseliäisyyttä ja vaivaa. Herran perässä täytyy nimittäin kulkea niitä sivukujia pitkin, valtatiellä eteneminen olisi liian yksinkertaista. Vaivannäkö palkitaan, mörinästä avautuu myyttisen ja kunnianhimoisen miehen rikas maailma.
Lie To Me avaa Tom Waitsin 3 cd:n kokoelman Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards vuodelta 2006. Laulu on maaninen luenta kolmannesta pyörästä. Sen video on vielä maanisempi. Mielestäni kyseessä on yksi parhaista musiikkivideoista mitä ikinä on tehty. Se on sekopäisen vauhdikas. Sitä katsellessa tulee hiki.
Livenä tämä biisi kuulostaa vieläkin tautisemmalta. Youtube ei tarjoa tarpeeksi hyvälaatuista keikkaversiota tämän vuoden rundilta, mutta kannattaa etsiä käsiinsä keikkataltiointi tämän vuoden heinäkuulta Atlantasta (jota hehkutin jo aiemmin). Lisäksi kannattaa tsekata tämä live-esitys Lettermanin showsta vuodelta 2006. Maestro Duke Robillard kitarassa, meininki hieman rauhallisempi kuin tämän vuoden Glitter & Doom -kiertueella.
12.12.2008
Valehtele kun käsketään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olihan mörinää!
Kävin tsekkaamassa Bondin ja diggailin teemabiisistä, videokaan ei oo mikään huono!
http://www.youtube.com/watch?v=suXkdsftsVU
Jack White on aika rautanen kaveri, Aliciasta tykkään ehkä muuten vaan.
Whitesta tykkään itsekin. Vieläköhän se soittaa keikoilla Airline-kitaralla? Niitä myytiin aikoinaan Montogomery Ward -tavarataloissa, halpiskamaa siis. White nosti sen mallin aikoinaan ihmisten tietoisuuteen soittamalla sitä White Stripesin keikoilla (ja kait levyilläkin).
Lähetä kommentti