Vielä kerran Laika!

Kesäloma on ohi, joten tämäkin blogi jälleen hieman aktivoituu.

Jos joku kysyy minulta instrumentaalimusiikin kärkinimeä, heitän ensimmäiseksi nimeksi ilman minkäänlaista kotiinpäinvetoa Laika & The Cosmonautsin. Nuo avaruuden veijarit ovat tarjonneet itselleni monta musiikillista ilotulitusta. Viime vuosina en ole herrojen levyjä juuri kuunnellut, mutta kun korviini kantautui tieto, että Laika on lopettelemassa mittavaa uraansa, ja jäähyväiskiertue ulottuisi myös kotikaupunkiini Lahteen, oli keikalle päästävä antamaan viimeiset hyvästit mahtavalle musiikille ja mahtaville muusikoille.

Pari viikkoa sitten ollut keikka pienessä lahtelaisklubissa täytti kaikki odotukset. Se oli hieman yli tunnin verran Laika-tykitystä. Hillitöntä surffailua, kieroja rytmivaihdoksia, leijailevaa tunnelmointia. Pienellä setillä suurta ääntä aikaansaaneen rumpali Janne Haaviston ja kyyryssä fiilistelleen basisti Tom Nymanin luoma rytmi on niin vankka, että siihen voisi perustaa valtion. Helppo on siinä taiturimaisen kitaristi Mikko Lankisen ja kitaristi/urkuri Matti Pitsingin luoda sävelmaisemia. Ja niitähän riitti. Olin niin ekstaasissa koko keikan ajan, että en tarkalleen edes muista mitä biisejä Laika soitti. Ainakin Boris Jeltsinin orkesterinjohtamiskyvyille omistettu Boris The Conductor paukutettin läpi antaumuksella. Saattoi olla että oma Laikasuosikkini Cafe Equator tuli myös jossain välissä, tai sitten ei. Yhtä kaikki, keikka oli täydellinen.

Jos ette mitään muuta keikkaa aio enää tänä vuonna käydä katsomassa, tehkää itsellenne elinikäinen palvelus ja menkää katsomaan Laikaa sen jäähyväiskiertueelle. Kosmonauttimme soittavat viimeisen Suomen keikkansa Tavastialla 12.10. ja suuntaavat sen jälkeen USA:n, jossa vetävät parissa viikossa 13 keikkaa päättäen uransa 1.11.2008. Continental Clubilla Austinissa, Texasissa.

Alla vielä jo aiemmin mainitsemani Cafe Equatorin live-esitys. LONG LIVE THE LAIKA!