Viime lauantai Lahden Sibeliustalon Finlandiaklubilla oli yksi elämäni parhaista keikkapäivistä. Lavalla iskivät tahtia J. Karjalainen Polkabilly rebelseineen. Upea soundi, vaivaton groove, hienoja tarinoita.
Lännen-Jukasta alkanut tarina on Polkabillylla saatettu ansiokkaaseen päätökseen, sillä Karjalaisen mukaan amerikansuomalaiset laulut on nyt laulettu. Lauantain keikalla materiaalia kuultiin kaikilta trilogian levyiltä, aina Lännen-Jukan synkästä perusvireestä Polkabilly Rebelsin reippaampaan ja vapautuneempaan meiniinkiin. Kohokohtia toimivat kaikkien örinöiden äiti, hillitön Pontikkapoika, jo aiemmassa kirjoituksessani aiheena ollut Hopeinen veitsi sekä Nancy ja Sally, jonka kolmiodraama on elokuvaa suurempaa.
Suurimmat suosionosoitukset taisi esittelyssä saada basisti Mitja Tuurala. Ja aivan aiheesta. Läskibasso ei ole ikinä kuulostanut näin hyvältä. Tautista svengiä, ranne kipeänä, tyylillä hamaan loppuun.
Alla mainio video rebelsien parin viikon takaiselta Tampereen keikalta.
27.4.2010
Amerikansuomalaista parhautta
Lähettänyt Anssi klo 15.12
Tunnisteet: J.Karjalainen, Polkabilly Rebels
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Totta joka sana. Saako udella, Rebelsien kesän keikkakalenterin varmistumista odotellessa, oliko suurin piirtein millainen ohjelmisto Lahden keikalla? Helsingissä oli aika tasaisesti kolmelta viime levyltä (eniten tietysti uudelta) ja pari vanhaa hittiä. Mietin vaan, että elääkö keikkasetti yhtä paljon kuin Lännen-Jukka-aikoina.
Uudelta levyltä taidettiin kuulla 10 biisiä, eli vain pari jäi pois. Lännen-Jukalta ja Paratiisin Pojilta soitettiin myös tasaisesti materiaalia. Karjalaisen vanhoista biiseistä kuultiin Kolme Cowboyta sekä Kari Tapiolle aikanaan tehty Ekstrapallo, jotka kyllä sellaisinaan täydensivät settiä ihan ok, mutta ilman niitäkin tämä porukka kyllä pärjäisi.
Pakko tuota on päästä uudestaan kesällä kuuntelemaan, niin kovan vaikutuksen keikka teki.
Lähetä kommentti