En tiedä syytä, mutta viime päivinä on tullut kuunneltua paljon jazzia. Eikä mitään sellaista hiljaista yökerhoneppailua tai yltiöpäistä free-mutaatiota, jossa rakenteet ovat hajonneet ja a-,b- ja c-osista on tullut yhtä valtavaa ö-osaa. Ei ei ei! Tarkoitain selkeämmän linjan kamaa, tiukempaa uutta jazzia. Kuten edellisen kirjoituksen Timo Lassy.
Samaan kastiin voidaan niputtaa (ne jotka jazzista jotain TODELLA ymmärtävät todennäköisesti hirttävät allekirjoittaneen tälläisestä yleistyksestä) japanilainen Quasimode.
Japanilainen jazzskene on ilmeisen kova, tiukkoja bändejä puskee joko korttelista. En tiedä niistä nimeltä montaakaan, mutta kuulemistani Quasimode on ehdoton ykkönen. Pianisti Yusuke Hirado, percussionisti Takahiro "matzz" Matsuoka, basisti Kazuhiro Sunaga ja rumpali Takashi Okutsu sekä sekalaiset torvensoittajat luovat todella sielukasta musiikkia. Veikkaan että moni Helsingin nykyisen hienon jazzskenen jäsenistä on kuunnellut tarkkaan tätä tiukkaa tokiolaiskvartettia.
Alla oma suosikkini Quasimoden tuotannosta. Vuonna 2007 ilmestyneen The Land Of Freedom -levyn kakkosraita, The Man From Nagpur. Totaalista tapposvengiä.
16.1.2009
Japani jazzaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Materialisti tahtoo omistaa musiikin cd:n muodossa, mutta sitten hän tapaakin jotain tämmöistä, eikä löydä netistä kauppaa joka myisi hänelle Japanilaista jazzia! Mikä vääryys ja kurjuus tai sitten se on vaan laiskaa etsintää ja tietämättömyyttä.
Ja tuohon edelliseen piti sanomani että, Timo Lassy on juuri sunnuntai-fiilistä, vaikka oma sunnuntai-fiilikseni onkin hieman eri kuin kuvaamasi.
Olipa mukava löytää tänne, valtavasti uusia musiikkituttavuuksia ja silti samojakin kuin omassa levyhyllyssä. Suosikkiblogeihin meni tsuips.
Pienet Nuotit kiittää. On aina ilo saada uusia lukijoita. Jos japanilainen jazz jäi koukuttamaan, laiska etsijä voi hakea lohdutusta seuraavien amazonista, cduniversestä tai junorecordsien sivuilta. Sieltä sitä herkkua pitäisi saada tilattua. Samalla tunnustan häpeäkseni, että itsekin (myös materialistina) omistan Quasimodea vaan mp3-muodossa. Haukun tästä itseäni lähes päivittäin.
Ai niin, luettuasi blogisi ensimmäisen kirjoituksen ymmärsin todellakin, että sunnuntai-fiilistä voi olla monenmoista. Erilaisia olemme me.
Lähetä kommentti