Olen nyt tässä pari päivää kuunnellut Suomen kesän virallista soundtrackia. Kyse on Reino & The Rhinoksen pari kuukautta sitten ilmestyneestä Tähän Tyyliin -levystä. Heti alkajaisiksi voisin tokaista, että se on perhanan kova. Se on juuri niin leppoisa, aurinkoinen ja hyvälle tuulelle saava, että iskee allekirjoittaneen mukavuusalueelle näiden lämpimien päivien aikana ihan täysillä.
Suuri yleisö tietää Reino Nordinin näyttelijänä, sekä Siirin veljenä, mutta mieshän on huseerannut suomireggaen parissa jo jonkin aikaa. Pelkästään reggaeksi esikoislevyä ei kuitenkaan voi julistaa, yhtä paljon mukana on soulia ja vähän poppiakin. Soiton tanakkuus ja rullaavuus on itsestäänselvyys, soittaahan virtahepojen joukossa muusikoita mm. Soul Captain Bandista ja Giant Robotista.
Reino käsittelee lauluissaan niitä hyviksi osoittautuneita teemoja. Rakkaus ja rakkaudettomuus, kuolema ja elämä, rikkaus ja köyhyys. Asiat käsitellään usein kuitenkin pohjavireeltään hyvinkin toiveikkaalla tavalla. 12 biisiä samojen teemojen ympärillä voi jonkun mielestä olla liikaa, mutta onneksi levylle ei osu kuin pari täytebiisiä. Omaksi suosikiksi on muodostunut mustalaisviululla liikkeelle lähtevä Toivoo, joka keinuu eteenpäin hienon lyriikan kuljettamana. Ylellistä Elämää kritisoi rahan valtaa tarttuvilla säkeistöillä. Käymään Tullaan vislaa eteenpäin keppoisasti rullaillen saaden aikaan aikuisen miehen tapailemaan steppailuliikkeitä. Kaikki nuo yllämainitut voi käydä kuuntelemassa Reinon Myspace-sivuilla. Sieltä ei kuitenkaan löydy yhtä killeriä, levyn viimeistä kappaletta, Niin Monta Iltaa..., joka pysyy peruskysymysten äärellä.
Mihin vie tää mun elämäni, kysyn? Mihin vie pieni tieni?
Siinäpä se. Jonkun mielestä tämä levy voi olla kevyttä huttua. Omasta mielestäni se on, kuten jo aiemmin sanoin, perhanan kova debyytti. Raikas ote, reipas mieli.
MySpace:: Reino & The Rhinos
