30.5.2008

Reinon virtahevot

Olen nyt tässä pari päivää kuunnellut Suomen kesän virallista soundtrackia. Kyse on Reino & The Rhinoksen pari kuukautta sitten ilmestyneestä Tähän Tyyliin -levystä. Heti alkajaisiksi voisin tokaista, että se on perhanan kova. Se on juuri niin leppoisa, aurinkoinen ja hyvälle tuulelle saava, että iskee allekirjoittaneen mukavuusalueelle näiden lämpimien päivien aikana ihan täysillä.

Suuri yleisö tietää Reino Nordinin näyttelijänä, sekä Siirin veljenä, mutta mieshän on huseerannut suomireggaen parissa jo jonkin aikaa. Pelkästään reggaeksi esikoislevyä ei kuitenkaan voi julistaa, yhtä paljon mukana on soulia ja vähän poppiakin. Soiton tanakkuus ja rullaavuus on itsestäänselvyys, soittaahan virtahepojen joukossa muusikoita mm. Soul Captain Bandista ja Giant Robotista.

Reino käsittelee lauluissaan niitä hyviksi osoittautuneita teemoja. Rakkaus ja rakkaudettomuus, kuolema ja elämä, rikkaus ja köyhyys. Asiat käsitellään usein kuitenkin pohjavireeltään hyvinkin toiveikkaalla tavalla. 12 biisiä samojen teemojen ympärillä voi jonkun mielestä olla liikaa, mutta onneksi levylle ei osu kuin pari täytebiisiä. Omaksi suosikiksi on muodostunut mustalaisviululla liikkeelle lähtevä Toivoo, joka keinuu eteenpäin hienon lyriikan kuljettamana. Ylellistä Elämää kritisoi rahan valtaa tarttuvilla säkeistöillä. Käymään Tullaan vislaa eteenpäin keppoisasti rullaillen saaden aikaan aikuisen miehen tapailemaan steppailuliikkeitä. Kaikki nuo yllämainitut voi käydä kuuntelemassa Reinon Myspace-sivuilla. Sieltä ei kuitenkaan löydy yhtä killeriä, levyn viimeistä kappaletta, Niin Monta Iltaa..., joka pysyy peruskysymysten äärellä.

Mihin vie tää mun elämäni, kysyn? Mihin vie pieni tieni?

Siinäpä se. Jonkun mielestä tämä levy voi olla kevyttä huttua. Omasta mielestäni se on, kuten jo aiemmin sanoin, perhanan kova debyytti. Raikas ote, reipas mieli.

MySpace:: Reino & The Rhinos

29.5.2008

Verve remixaa taas



Viimeksi pari viikkoa sitten vakuuttelin, etteivät remixit ole meikäläistä varten. Samaa mieltä olen edelleen, mutta onneksi tälläisiä onnistuneita poikkeuksia osuu joskus matkan varrelle.

Vuonna 1965 Nina Simone äänitti New Yorkissa levyn I Put A Spell On You. Klassikko jo syntyessään. 43 vuotta myöhemmin levyn viimeinen biisi, Take Care Of Business, saa arvoisensa uudelleenkäsittelyn Verve Remixed Vol. 4 -kokoelmalla, joka julkaistiin pari päivää sitten. Ranskalainen Cédric Marszewski eli Pilooski tuo Simonen biisin vauhdilla nykypäivään. Kätten taputukset, torvet, taustakuoron huhuilut ja Simonen ääni (joka on yksi maailman parhaista) liitelevät millimetrin tarkkuudella paukkuvan rumpumaton päällä.

MP3: Nina Simone - Take Care Of Business (Pilooski Ediit) (Z-Share)
Alkuperäinen versio kuulostaa tältä: Youtube

26.5.2008

Aito ja armoton

Mies, kitara ja ääni Jools Hollandin showssa 16. toukokuuta tänä vuonna. Viime vuoden parhaimpia biisejä uskomattomana live-esityksenä. Harva artisti osaa nykypäivänä olla näin aito, välitön ja samalla armoton itselleen. Turha jakaa ylisanoja, antakaa ajan pysähtyä, kuunnelkaa tarkalla korvalla, katsokaa silmiänne räpäyttämättä ja huutakaa sankarinne Bon Iverin nimeä.



MP3:: Bon Iver - Skinny Love (Live Jools Hollandin Showssa) (link: To Die By Your Side)

21.5.2008

These Days

Amerikkalainen singer-songwriter Jackson Browne on sanonut kirjoittaneensa tämän laulun 16-vuotiaana 1960-luvun alussa. St. Vincent eli Annie Clark syntyi vasta 20-vuotta myöhemmin, mutta esittää tämän laulun kuin omansa. Nicon tunnetuksi tekemä These Days soljuu eteenpäin niin pehmeästi, että tälläisenä päivänä, kun pää on hieman jumissa eilisillan työpaikan juhlien jäljiltä, en voisi kuvitella parempaa fiilistelyä.

MP3:: St.Vincent - These Days (Jackson Browne cover) (link: music is art)

19.5.2008

Tunnelmia amerikan maaseudulta

Tapani mukaisesti löysin tämänkin vähän myöhässä. Hehkutukset on silti paikallaan. Todellista amerikkalaista spirittiä syvältä maaseudulta. Tarjoilijana Levon Helm, legendaarisen The Bandin rumpali & laulaja, yksi rock'n'rollin parhaista äänistä. Tämä mies melkein menetti äänensä muutama vuosi sitten kurkkusyövän runtelemana, mutta tuli takaisin viime vuotisen Dirt Farmer -levynsä kanssa parempana kuin koskaan. Levy oli miehen ensimmäinen tuotos sitten vuoden 1982. Alla on Jacob Hatleyn mainio 20 minuutin dokumentti Helmistä ja tuosta Dirt Farmer -levystä. Suosittelen erittäin lämpimästi. Kannattaa katsoa varsinkin tuo ensimmäinen kappale, Calvary, jonka 67-vuotias Helm vetää syvällä tunteella. Mukana menossa myös Bob Dylanin vakiokitaristi Larry Campbell, jonka tyyli kolahtaa meikäläiselle todella kovaa.



MP3:: Levon Helm - Calvary (link: Aquarium Drunkard)

14.5.2008

Shelby / Dusty

Shelby Lynne julkaisi alkuvuodesta albumin Just a Little Lovin', joka on tribuuttilevy Dusty Springfieldille. En tiennyt Lynnestä aiemmin yhtään mitään, mutta pari kuukautta sitten satuin lukemaan Ylen nettisivuilta Jukka Haarman blogimerkinnän kyseisestä levystä. Kiinnostus heräsi samantien. En omista tuota levyä, vain sekalaisia kappaleita siltä mp3-muodossa. Levyn nimikappale on niistä suosikkini. Sen tempo on t o d e l l a hidas. Niin hidas, että omaakin hengitystahtia on hidastettava. Shelby Lynne laulaa hiljaa, mutta samalla voimakkaasti ja lämpimästi. Kuten Haarmakin kirjoittaa, todella tinkimätöntä musiikkia. Oman näkemyksen loppuun asti vietyä tulkintaa.

MP3:: Shelby Lynne - Just a Little Lovin' (link: The Late Greats)
Myspace:: Shelby Lynne

13.5.2008

TOP3


Viime päivät ovat olleet vähän kiireisiä terassin suunnittelun ja rakentamisen viedessä aikaa. Myöskin lämmin sää on heikentänyt bloggauksen innokkuutta. Aamulla töihin kävellessä mp3-soitin kuitenkin tuuppasi korvaan niin mahtavaa musiikkia, että pakkohan nämä on kaikille hehkuttaa.

Sharon Jones & The Dap Kings - Keep On Looking (Kenny Dope remix)
Jos pitäisi valita yksi artisti, mitä olen kuunnellut viimeisen kolmen vuoden aikana eniten, voiton saattaisi viedä Sharon Jones & The Dap Kings. Tämän poppoon groovaava soul on niin täydellistä, että ihmettelen miksei tälläisen musiikin uusi nousu alkanut jo aiemmin. Ms Jones on laulajana mainio, ei täydellinen, mutta asiansa osaava ja tiukka, kuten tältä entiseltä 52-vuotiaalta vanginvartijalta sopii odottaakin. Todellinen moottori on kuitenkin The Dap Kings. Se ei todellakaan ole pelkkä taustabändi, vaan BÄNDI, jonka luoma rytmi on superliimalla yhteenhitsautunut. Amy Winehousekin tarvitsi Dap Kingsien apua Back To Black -menestyslevyllään.

En ole mikään remixien ystävä, mutta tämä Kenny Dopen remix Sharonin & Dap Kingsien Keep On Looking -biisistä on käsittämättömän kova. Sen rytmi veivaa turboahdetun moottorin lailla ylikierroksilla eteenpäin. Laita tämä soimaan bileissä silloin, kun meno alkaa uupumaan, niin saat taas uusia ystäviä.

MP3:: Sharon Jones & The Dap Kings - Keep On Looking (Kenny Dope remix) (link: Popbytes)



Duffy - Ready For The Floor
Jos puolestaan pitäisi valita yksi artista, mitä olen kuunnellut eniten TÄMÄN vuoden puolella, on valinta ehdottomasti Duffy. Tämän naisen ääntähän esittelin jo aiemmin. Viime viikkoina on kolahtanut Hot Chip cover Ready For The Floor, jossa tunnelmoidaan akustisen vähäeleisesti. Duffyn vibraatto leijailee jälleen huikeissa maisemissa.

MP3:: Duffy - Ready For The Floor (Hot Chip cover) (link: Ultra8201)




The Dodos - Horny hippies
Siis OIKEASTI, mitä muuta tarvitaan kuin rummut, kitara ja laulu??? Näin se homma hoidetaan. The Dodos on täysin vastustamaton. Meric Longin kitara ja Logan Kroeberin rummut keskustelevat tasavertaisesti ja luovat rytmin, joka vie kuulijat mennessään.

MP3:: The Dodos - Horny hippies (live) (link: My Old Kentucky Blog)

8.5.2008

shudlee boop boodlee diddlee oooooooooh

Barrington Levy puskee pumppaavan bassokuvion päälle tiukkaa tarinaa rikkinäisen perhe-elämän raadollisuudesta. Tämä oli kova hitti ilmestyessään 1980-luvun puolivälissä. Meikäläinenhän ei silloin alle 10-vuotiaana kuunnellut muuta kun metsän ääniä ja Michael Jacksonia, joten korvaan menetetyn loistokkuuden soittamalla tätä repeat-nappula pohjassa koko tämän viikon. Tämä biisi saa aikaan pakonomaisen tarpeen hypätä toimiston pöydälle tanssimaan jäykkälanne nakuttaen. Sitä en kuitenkaan tee, sillä olen aikuinen ihminen. Mutta kovaa tätä pitää soittaa, niin kovaa että naapurikin kuulee. Niin kovaa, että kesä tulee. Niin kovaa, että vaivat ja murheet kaikkoavat. Niin kovaa, että varmasti ymmärrät tämän biisin tärkeyden maailmankaikkeuden musiikkikartalla.

Biisi livenä televisioshowssa vuonna 1985: Youtube

MP3:: Barrington Levy - Here I come (link: snuthing/anything)

6.5.2008

Campbell & Lanegan

Tässä duossa on jotain kiehtovaa. Jo edellisellä vuonna 2006 ilmestyneellä Ballad Of The Broken Seas -levyllä kaksikko sai aikaan mielenkiintoista musiikkia, päällimmäisenä tietenkin Hank Williams cover Ramblin' Man. Eilen ilmestynyt kakkoslevy Sunday At Devil Dirt on kuitenkin ehjempi kokonaisuus. Ex Belle & Sebastian sellisti ja laulaja Isobel Campbell jättäytyy nyt enemmän taka-alalle huokailemaan ja Mark Laneganin savulta ja ruosteelta maistuva baritoniääni kuljettaa lauluja.

Itselleni kolahti eniten Back Burner, jonka hitaasti ryömivässä temmossa Lanegan köhii sanansa ulos kuin mies, joka on viettänyt puolet elämästään suoalueen rämeikössä. Taustakuoto hoilaa backburner-mantraansa transsissa. Ja se lopun yllättävä pianolounge! Ensikuuntelulla piti oikein tarkistaa, sekoiliko mediaplayerini ja vaihtoi yllättäen biisiä.

MP3:: Isobel Campbell & Mark Lanegan - Back Burner
(link: Mr. Mammoth)