Harmaaparran kyyneleet

Viime joulukuun alussa John F. Kennedy Center palkitsi vuosittaisessa gaalassaan seitsemän taitelijaa elämäntyöstään. Presidenttipari Obaman silmien alla palkinto myönnettiin myös kaikkien aikojen parhaimmalle rock'n'roll-yhtyeelle, Led Zeppelinille.

Kennedy Centerin lavalla esiintyi tähtiä Foo Fightersin johdolla versioiden Zeppelinin kuuluisimpia hittejä. Pisimmän korren veti viimeisenä esiintynyt Heart-rockbändin Ann ja Nancy Wilson orkestereineen, jotka puhalsivat loppuunkalutun Stairway To Heavenin huimiin mittoihin. Rummuissa John Bonhamin poika Jason, päässään isän tyyliin kuulunut knallihattu. Samanlaiset hatut myös lopussa esiin tulevalla isolla taustakuorolla. Robert Plant vuodattaa parvekkeella kyyneleitä. Rock and roll on jälleen todistanut voimansa.

Groovea 42 vuoden takaa

Tammikuun yhdeksäs päivä vuonna 1970 Lontoon Royal Albert Halliin kokoontuneet ihmiset saivat todistaa rock'n'rollin voiman kaikessa mahtavuudessaan. Led Zeppelin soitti tuolloin Englannin kiertueensa kolmannen keikan.

Kiertueen avausnumerona toimi We're Gonna Groove, joka jytää aivan tautisella vimmalla. Se on täydellinen luut kurkkuun murskaava avausbiisi, joka ei anna sijaa selittelyille ja anteeksipyynnöille. Tähän ei nykyajan bändit pysty, mutta heillä ei olekaan riveissään John Bonhamin ja John Paul Jonesin tapaista rytmikaksikkoa.

Monet hullaantuvat täysin Bonhamin rumputyöskentelystä tällä tallenteella, mutta kehottaisin keskittymään myös Jonesin huikeaan bassolinjaan, johon koko groove pohjautuu.

Neljällä kapulalla

Vuonna 1971 Led Zeppelinin legendaarinen rumpali John Bonham oli hyvin hyvin turhautunut. Zeppelinin neljännen albumin levytyssessioissa mies ei saanut erään biisin rytmiä haluamakseen, ja lopulta hermostui niin että alkoi hakkaamaan rumpujaan neljällä kapulalla niin kovaa kuin pystyi. Tuloksena oli täydellinen komppi biisiin nimeltä Four Sticks.

Led Zeppelin ei esittänyt tuota biisiä livenä tiettävästi kuin kerran (Kööpenhaminassa 1971). 1990-luvun alussa Robert Plant ja Jimmy Page kokosivat voimansa jälleen yhteen, julkaisivat loistavan No Quarter –levyn, ja esittivät Fours Sticksin Lähi-Itä- ja afrikkalaisvaikutteista versiota maailmankiertueellaan.

Kiertueella rumpuja soitti, neljällä kapulalla tietenkin, englantilainen Michael Lee. Surullista kyllä, Lee kuoli vain 39-vuotiaana vuonna 2008.

Alla Robert Plantin maailman parasta rock’n’roll-ääntä, Jimmy Pagen huikeaa kitarariffitelyä ja Egyptiläisten lyömäsoittajien rytmiä. Ajassa 1:33 lähtee käyntiin Michael Leen tykitys.

Vanha koirakin oppii uudet temput

Viime vuoden yllättävimpiä kokoonpanoja oli Led Zeppelin ikoni Robert Plantin ja Illinoisin country & bluegrass -rouvan Alison Kraussin yhteistyö. Etukäteen hieman oudolta maistuva keitos tuotti ilmoille Raising Sand -levyn, joka oli lopulta loppuvuoden hienoimpia kokonaisuuksia.

Plant ja Krauss esittävät keikoillaan myös muutamia Led Zeppelinin biisejä, joista Black Dogin uudelleenkäsittely on aivan huikea. Rock 'n' rollin peruspilareihin taltalla ja vasaralla hakattu biisi nouseen lentoon, alussa banjon ja vähitellen sähkökitaran voimin. Machosta rockjyrästä kuoriutuu maaginen bluespala. Lähes 60-vuotiaan Plantin ääni paranee vanhetessaan kuin hyvä viski ja Krauss tukee maestroa hienosti.

Tästä esityksestä tekee katsomisen jo pelkästään se, että banjossa ja kitarassa huitelee menemään Marc Ribot, jota henk.koht. pidän maailman parhaimpana kitaristina. Sillä miehellä on taito soittaa juuri oikeat nuotit juuri oikeaan kohtaan, ja jättää kaikki ylimääräinen soittamatta. Taustabändissä on myös T Bone Burnett, jonka nimi on varma tae laadusta. Saman voi sanoa rumpali Jay Bellerosesta, joka on paukuttanut vintage-settejään mm. Beckin taustalla.

Youtube: Plant, Krauss, Ribot, Burnett, Bellerose & co - BLACK DOG:


Jenkkiläinen Country Music Television CMT tuottaa sarjaa Crossroads, jossa saatetaan yhteen perinteinen country-artisti sekä täysin toisesta genrestä tuleva artisti. Crossroads sarjan Plant & Krauss jaksoa pääsee katsomaan kokonaisuudessaan CMT:n nettisivuilta. Mukana myös tuo Black Dog, sekä esim. Rich Woman, joka on Raising Sand -levyn huippukohtia. SUOSITTELEN:
CMT Crossroads: Robert Plant & Alison Krauss