Uskollinen mies

Vanhan ajan soulin uusi nousu on jatkunut jo usean vuoden ajan. Ja hyvä niin, niin paljon hyvää musiikkia siltä saralta näyttää tulevan. Truth & Soul Records julkaisi maaliskuussa varmasti yhden tämän vuoden komeimmista retrosoul-levyistä. Asialla on vaatimattomat 43 vuotta musiikkibisneksessä mukana ollut Lee Fields. Taustabändinä häärää mm. Aloe Blaccin taustalla soittanut The Expressions. Tässä hieman raakaa äänivoimaa.

Mestari poistumassa

Voi paska: www.levonhelm.com

Starttaa, ei starttaa.

Kappale, joka ei ikinä tunnu käynnistyvän kunnolla. Bon Iver ja komea versio Minnesota, WI -biisistä viime lauantain Coachella festivaaleilta Kaliforniasta. Isokeuhkoinen Colin Stetson bassosaksofonissa.

Huilu soikoon

Michael Kiwanuka oli viime vuoden kovimpia musiikkitulokkaita. Kuukausi sitten mies pakkautui bändeineen Lontoon Hackneyssa sijaitsevaan Round Chapeliin soittaen siellä huikean keikan. Kiwanukan YouTube-sivuilta voi tsekata keikan tunnelmaa useamman biisin voimin. Miehen sielukasta laulua on jo kehuttu ympäri blogisfäärin, mutta on syytä antaa iso kumarrus myös taustabändin suuntaan. Alla Tell Me A Tale hitillä edukseen esiintyy jazz-pohjainen huilisti Gareth Lockrane.

Yhteistyötä

Vuonna 1997 jazz-legenda Dave Brubeck soitti konsertin Moskovan Konservatoriossa. Yhdessä vaiheessä Brubeck improvisoi venäläisteemaa yleisön pyynnöstä. Parin minuutin jälkeen yleisön joukosta alkoi kuulua viulun soittoa. Konservatorion oppislas Denis Kolobov oli tarttunut soittimeensa ja yhtyi Brubeckin improvisaatioon. Ja koko tämä komeus videoitiin. Seuratkaa vanhan jazz-legendan reaktiota. Musiikki on todellakin iloinen asia.

Weller silloin ennen

Olen kuukauden ajan miettinyt, joko tämän blogin taival alkaisi olla tallattu. Lopettaminen tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta, liekki kun alkaa sammua. Lopullisen pisteen laittaminen kuitenkin viivästyy, kun en ole keksinyt mitään parempaakaan tapaa tuoda kiinnostavaa musiikkia kootusti esille. Olen pyöritellyt ajatusta wordpress-pohjaisesta ratkaisusta, jossa yhdistyisivät perinteiset kotisivut kuvagallerioineen sekä musiikilliset ja kulttuurilliset listaukset. Lopulta päädyn kuitenkin siihen, että voisin elää tätä elämää oikeasti, enkä verkon kautta. Kuntosalilla käynti tai kävely metsässä tuntuu voittavan bloggauksen.

Katsotaan mihin lopulta päädyn.

Sillä välin tässä juuri nyt kovin ajankohtainen Paul Weller palauttaa mieleen, kuinka hyvää musiikkia hän teki 27 vuotta sitten Style Councillin riveissä. Hieno teksti, ajaton sävellys.