Maailma. Se on niin helvetin täynnä kaikkea. Siellä, täällä, jokapuolella pitäisi olla. Tehdä ja päteä. Olla läsnä. Olla olematta. Osallistua, onnistua. Asioiden tärkeysjärjestyksen karatessa käsistä tämä video auttaa. Tämän jälkeen tuntuu että palikat ovat taas jäsentyneet niille kuuluviin paikkoihinsa. Varoitus! Sisältää mielialatiedotuksia, joihin sisältyy varoituksia.
23.11.2011
Kuhnafar-I tiedottaa
0 kommenttia Lähettänyt Anssi klo 21.26
Tunnisteet: Kuhnafar-I
21.11.2011
Tämän takia me haluamme unohtaa 80-luvun
Bobby And The Midnites oli Grateful Dead -mies Bob Weirin sivuprojekti 1980-luvun alussa. Alla bändi esittää vuoden 1984 hittinsä I Want To Live In America.
Hyvin hyvin juustoista kamaa. Alla muutama mielenkiintoinen seikka, joiden vuoksi tämä video kannattaa katsoa tai jättää katsomatta.
- Rummuissa on Billy Cobham, jolla on jalassaan äärimmäisen kireät farkut.
- Bassossa on Borat, koskettimissa ja saksofonissa Chuck Norris. Ei, hetkinen, Kenny Gradney ja Dave Garlandhan ne siinä.
- Videon Chinatown-sivujuoni on huikea. Bobin katseet koriskentällä - love it!
- Kohdassa 2:38 alkava kymmenen sekunnin jakso, missä kuvataan ihmisten jalkoja - love it!
- Lopussa bändi soittaa rantapyyhkeiden päällä selällään. Cobham ilman paitaa. Huikeaa.
Väitättekö ettei tämä jää soimaan päähän?
0 kommenttia Lähettänyt Anssi klo 18.43
Tunnisteet: Billy Cobham, Bob Weir, Bobby And The Midnites
18.11.2011
Luontomusiikkia
Jeff Weiss kirjoitti L.A. Timesin blogissa että tämän bändin musiikki on sellaista, jota odottaa
kuulevansa kun astuu sisään kansallispuistoon. Erittäin hyvä luonnehdinta.
Michiganista lähtöisin oleva, nykyisin Los Angelesista käsin operoiva Lord Huron tekee raikasta ja ilmavaa musiikkia, jossa soivat järvimaisemat, erämaat ja luonnon kauneus. Alla The Stranger bändin viime vuoden lopulla ilmestyneeltä neljän biisin ep:ltä Mighty.
1 kommenttia Lähettänyt Anssi klo 20.57
Tunnisteet: Lord Huron
14.11.2011
Stetsoni puhaltaa
Okei, tehdäänpä heti yksi asia selväksi. Tämä seuraava on ehkä tämän vuoden inspiroivinta kamaa. Niin räjäyttävää, että sen kuunteleminen tuntuu välillä vaivalloisen hankalalta. Ei siksi, että se olisi huonoa vaan siksi, että se on niin voimakasta, fyysistä ja läpitunkevaa.
Colin Stetson soittaa bassosaksofonia. Tuo helvetinmoinen instrumentti näyttää toisen maailmansodan aikaiselta ruosteiselta höyryllä toimivalta singolta. Kun katselee Stetsonin puhaltavan ääniään tuohon massiiviseen foniin, ei voi välttyä homman fyysisen aspektin rankkuudelta. Mm. Arcade Firen, Tom Waitsin ja Bon Iverin kanssa kiertänyt Stetson on mestari hallitsemaan circular breathing -tekniikan. Tuo ns. kiertohengitys mahdollistaa loppumattomat äänivallit soittajan puhaltaessa poskistaan ilmaa soittimeen samanaikaisesti kun hengittää nenän kautta sisäänpäin. Harvojen hallitsema tekniikka on äärimmäisen rasittava naamalihaksille ja huulille.
Tämän vuoden alussa Stetson julkaisi toisen soololevynsä New History Warfare Vol. 2: Judges. Hengästyttävä ja voimakas levy, vuoden parhaita. Stetson ei käytä looppeja tai päällekkäisäänityksiä. Vain mies valtavan foninsa kanssa, ympärillään 24 eri paikoissa (mm. bassosaksofonin sisällä ja Stetsonin kurkun päällä) olevaa mikrofonia. Joillain kappaleilla lauluäänenä kuullaan Laurie Andersonia ja My Brightest Diamondin Shara Wordenia.
Alla Stetson ja levyn nimibiisi Judges. Kuusi minuuttia maanista ja tuskaista murinaa, kuin peruskallion vaikerrusta syvältä maan alta.
Ja tässä mestari vielä selittää hieman teknikkaa tuon biisin taustalla.
0 kommenttia Lähettänyt Anssi klo 16.36
Tunnisteet: Colin Stetson
4.11.2011
Yli Atlantin
Yhdysvaltalainen dobro- ja (resonaattori)kitaramestari Jerry Douglas ja skotlantilainen viulisti Aly Bain ovat yhdessä johtaneet BBC:n Transatlantic Sessions -sarjaa jo useiden vuosien ajan. Sääli ettei tämä kama näy Suomessa, niin huimaa musikkia herrat taustajoukkoineen ja vierailevine tähtineen ovat saaneet aikaan yhdistäessään kelttiläisen ja amerikkalaisen perinnemusiikin parhaat puolet.
Alla otos tämän syksyn (viides kausi) parhaimmistosta. Asiallista meininkiä ovat luomassa Sarah Jarosz, Alison Krauss, Douglas itse sekä kontrabasson mr. Cool, Danny Thompson.
Tässä Joan Osbornen maagista ääntä kolmoskaudelta.
Ja tässä ykköskaudelta, 90-luvun puolestavälistä, John Martyn naulitsee vuoden 1973 klassikkonsa täyden kympin arvoisesti.
2 kommenttia Lähettänyt Anssi klo 11.51
Tunnisteet: Alison Krauss, Aly Bain, Danny Thompson, Jerry Douglas, Joan Osborne, John Martyn, Sarah Jarosz, Transatlantic Sessions