Tätä on tullut viime aikoina kuunnneltua (ja katseltua) paljon. Parikymppiseltä college-opiskelijalta näyttävä lähes 45-v Raphael Saadiq ei ole koskaan kuulunut allekirjoittaneen kovimpiin suosikkeihin. Tästä laulaja-lauluntekijä-tuottajasta on jäänyt ehkä liian sliipattu ja muovinen kuva.
Sitten äkkäsin miehen käyneen vuonna 2009 jenkkiläisellä loistavalla NPR-radioasemalla esittämässä akustiset versiot kolmestä biisistään, Love That Girl, 100 Yard Dash ja Sure Hope You Mean. Apunaan loistelias kitaristi Robert "Funksta" Bacon kaksikko paiskoo esiin huimaa groovea. Tästä on muovisuus kaukana. Tyylipuhdas näyte siitä, kuinka tiukka soul syntyy pelkästään kahdella kitaralla ja huimalla lauluäänellä. Saadiqin kitaransoitosta on hauska bongata miehen basistitaustasta ammentavia lickejä. Ja Rob Bacon on hirviö aurinkolaseissa.
7.3.2011
Sweeeeeeet soul!
Lähettänyt Anssi klo 14.23
Tunnisteet: Raphael Saadiq, Robert Bacon
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti