Isä ja poika

En olisi ikinä uskonut, että kirjoitan tähän blogiin rap-musiikista. Näin nyt kuitenkin tapahtukoon, kiitos Sasulle vinkistä. Alla brasilialainen rap/hiphop/samba-mies Marcelo Maldonado Gomes Peixoto eli Marcelo D2 rallattelee yhdessä poikansa Lucan kanssa. Hassu ja hieno fiilis, hyvän mielen musiikkia. Vielä kun ymmärtäisin sanat.
Katso Youtube-video

Mies, jonka nimi vaati lisätutkimuksia

Tunnustan häpeäkseni, etten ole ikinä kuunnellut Bright Eyesia. Ohimennen radiosta ehkä, mutta silloinkaan en varmasti ole tiennyt mikä bänsi kyseessä on. En pitä tätä tietämättömyyttä häpeällisenä, vaan pikemminkin olen onnellinen siitä, etten hurahda kaiken maailman ”The next big thing” –fraaseihin, mitä maailma eteeni suoltaa. Liika tieto voi tappaa, sanoi joku viisas.

Sitten eksyin jotenkin vahingossa Levyjä haudan takaa ja edestä –blogiin, josta bongasin nimen Conor Oberst. Nimiä on maailma täynnä, jotkut niistä tarttuvat päähän, toiset eivät. Joidenkin nimien takaa paljastuu jotain kiinnostavaa, joidenkin ei. Nopeasti opin tietämään, että kyseinen Conor Oberst niminen mies on Bright Eyesin laulutekijä/laulaja/kitaristi. Opin myös sen, että tällä hetkellä miehellä on Conor Oberst and the Mystic Valley Band –niminen yhtye, joka julkaisi elokuun alussa levyn. Tuon levyn avausbiisi on mahtava Cape Canaveral, ja se soi kuulokkeissani juuri nyt. Veikkaan, että muutaman päivän kuluttua olen valmis siirtymään tästä biisistä levyn muihinkin kappaleisiin.

MP3:: Conor Oberst And The Mystic Valley Band – Cape Canaveral (link: a plague of angels)

Värejä Dublinista

Irlanti on maa, jonne tämä mies haluaa vielä joskus matkustaa. Kelttiläinen mystiikka, ylhäiset nummet ja sumuinen sää kiehtovat. Irlantilaisesta musiikista tulee ensimmäisenä itselleni mieleen U2 ja Rory Gallagher. Ok, myös Van Morrison, vaikkakin hän on virallisesti Pohjois-Irlannin miehiä. The Gorgeous Colours on kuitenkin ryhmä, jota ei olisi osannut yhdistää Irlantiin millään tavalla. Nyt tämäkin aukko sivistyksessä on paikattu, sillä bändi tosiaan tulee Dublinista.

Gorgeous Coloursin biisi Hunting Something on aivan totaalisen epä-irlantilainen kappale. Itse asiassa se ei ole sidottu mihinkään maahan tai paikkaan. Biisin aloittava kitarariffi ja marssirytmi vievät kuulijan johonkin tanssilattiaksi muutetulle härkätaisteluareenalle. Kohdassa 1:56 alkava bassottelu taas sopisi minkä tahansa Tarantinolaisen elokuvakohtauksen taustalle. Kerrassaan nerokas biisi, josta ei saa kertakuuntelulta tarpeekseen.

MP3:: The Gorgeous Colours - Hunting Something (link: sixeyes)

Brooklyn!

Olisiko ollut pari vuotta sitten, kun Paleface soitti Groove Fm:n radiotaajuudella eräänä arkipäivänä kello neljän aikoihin sellaisen biisin, että en voinut nousta autosta työmatkan jälkeen pois ennen kuin tuo kappale oli loppunut. Siinähän istuin perheauton penkissä kotipihan autokatoksessa. Ja kuuntelin hämmästyneenä. Bändi oli jenkkiläinen Youngblood Brass Band, biisi oli räjähtävä Brooklyn. Nyt kun tuohon tapahtumaan ja biisiin on hieman perspektiiviä, voin rehellisesti sanoa, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaimmista instrumentaalibiiseistä.

Youngblood Brass Band toteuttaa itseään ainoastaan lyömäsoittimien, erilaisten puhaltimien ja ihmisäänen voimin. Tyylilajit poukkoilevat etnosta hiphopin kautta jokaiseen rytmimusiikin alajaostoon. Intensiteetti on huima. En todellakaan ole tutustunut bändin musiikkiin mitenkään fanaattisesti, sillä en jaksa innostua monella biisillä mukana olevista spoken word ja rap-osuuksista. Brooklyn on omassa kategoriassani SE biisi, johon palaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kiitos Paleface!

YBB esittää Brooklynin Englannissa, Big Chill -festivaalilla vuonna 2005:

Savolainen kamelikaravaani

Yllä oleva taideteos on wordlen muodostama. Siinä on seuraavat sanat: Astro Can Caravan, Nile, SPACE, Intergalactic, Rhytm, Mohenjo-Daro, Trilogy, JAZZ, movement, time, stars, sky, collective, swing, free, flow, cosmos, blue, deep, planet, soul, night, mood, ethnic, Africa, WORLD.

Kaikki nuo sanat tulivat mieleeni, kun kuuntelin Astro Can Caravanin 21,5 minuutin mittaista From Nile To Mohenjo-Daro –eeposta. Tuo live-esitys Jumo Jazz Klubilta vuodelta 2003 on ladattavissa tämän sivun alalaidasta. Ottakaa se ja sulkekaa silmät. Sen jälkeen opiskelkaa lisää Astro Can Caravanista yhtyeen kotisivuilta tai myspacesta.

Sam & Earl

Jos minulta kysytään maailman kaikkien aikojen parasta lauluääntä, yksi vahva ehdokas kultajakkarelle on Sam Cooke. Tällä soulmusiikin isänä pidetyllä miehellä oli totaalisen puhdas ääni, jota monet ovat yrittäneet matkia. Alkuperäisen voittanutta ei kuitenkaan ole. Cooke kuoli vain 33-vuotiaana vuonna 1964 Bertha Franklinin ampumaan luotiin. Paljon hyvää musiikkia jäi syntymättä.

Earl Palmer puolestaan on 83-vuotias legendaarinen rumpali, alunperin New Orleansista, joka on soittanut lukuisilla bluesin, jazzin ja rock'n'rollin klassikkolevyillä. Mies on työskennellyt mm. Fats Dominon, Little Richardin, Frank Sinatran, Ray Charlesin, Dizzy Gillespien ja B.B.Kingin kanssa. Mission: Impossible -teeman rytmi on Palmerin käsialaa. Ritchie Valensin La Bamba ei olisi samanlainen klassikko ilman Palmerin vaivatonta beattia. Rock'n'nrollin backbeat-rummutus on Palmerin käsialaa. Hän on se, josta kaikki alkoi.

Näiden johdatusten jälkeen päästään itse biisiin. Jollain perverssillä tavalla kiedon nuo kaksi miestä yhteen Rome Wasn't Built In A Day -biisin avulla.

Ensiksi levytys tammikuulta 1962. Sam Cooke tuottajana, Earl Palmer synnyttää leijailevan rytmin, Johnnie Taylor laulaa, Cooke on mukana taustakuorossa.
MP3:: Johnnie Taylor - Rome Wasn't Built In A Day (link: The "A" side)

Sitten parempilaatuinen äänite tammikuulta 1964. Sam Cooke laulaa, rummuissa on joidenkin lähteiden mukaan Palmer, mutta todennäköisesti rytmiä paukuttaa kuitenkin John Boudreaux. Yhtä kaikki, hieno biisi. Tämä on soinut kuulokkeissani alkuviikon.
MP3:: Sam Cooke - Rome Wasn't Built In A Day (zshare)

Loppuun vielä hauska juttu Palmerista. Vanhoilla päivillään 90-luvun lopussa amerikkalainen vaihtoehtorockkia soittava Cracker bändi pyysi Palmeria soittamaan I Hate My Generation -biisinsä videolla. Kun tämä ystävällinen kysymys Palmerille esitettiin, katsoi vanha maestro kysyjää tiukasti silmiin ja totesi "I invented this shit". Siinä sitä asennetta.