Tom ja David

Tämä kirjoitus piti tehdä jo kesällä, mutta sitten tulikin syksy.

On kulunut 29 vuotta siitä, kun Tom Waits ilmestyi ensimmäisen kerran David Lettermanin studioon. Harvakseltaan televio-esiintymisiä tehnyt oman elämänsä sankari on vuosien varrella esiintynyt Lettermanin showssa yhdeksän kertaa: 1983, 1985, 1987, 1988, 1999, 2002, 2004, 2006 ja 2012.

Tänä kesänä mies pakkasi uskolliset soittokumppaninsa (mm. Los Loboksen David Hidalgo kitarassa) viimeiseltä Bad As Me -levyltään mukaansa ja esitti yhden soinnun varassa vastuttamattomalla vimmalla jyräävän Chicagon. Katsokaa neron työtä.

Syksyn piristys

Seitsemän vuoden tauko rikkoontuu lokakuussa, kun tämän planeetan todellinen hallitsija Tom Waits julkaisee uuden levynsä Bad As Me. Tämä menee takuuvarmasti ostoslistan kärkeen ohi maidon, kananmunien ja ruisleivän. Alla esimakua.

Herkkua ja karkkia

Edelliseen kirjoitukseen viitaten, täältä pesee. Mikä oiva onnitelupuhe, hyvin hyvin Waitsmainen.

You know the story, here it comes again.

Kaksi legendaa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat nuottia.

Rock N Roll Hall of Fame on hitusen parempi paikka, sillä Tom Waits valittiin vihdoin sinne tämän viikon maanantaina. Samaan aikaan kunniakutsun saivat mm. Alice Cooper ja Dr. John. Tuon seremonian tärkein anti tulee kuitenkin tässä: Waits esitti tilaisuudessa neljä biisiä, Make It Rain, Rain Dogs, House Where Nobody Lives sekä Get Behind The Mule. Taustabändi oli täyttä timanttia. Marc Ribot ja David Hidalgo kitaroissa, Larry Taylor bassossa ja Casey Waits rummuissa. Viimeisessä biisissä mukaan menoon hyppäsi myös Neil Young. Vaikken ole esitystä vielä nähnytkään, niin kaksi henkilökohtaista suosikkia lavalla samaan aikaan aiheuttaa lievästi sanottuna vaarallisia rytmihäiriöitä.

Fuse TV esittää keikan ensi sunnuntaina, joten sen jälkeen voi tuota hekumaa metsästää YouTubesta tai muista videopalveluista.

Valehtele kun käsketään!

Silloin kun mieli on avoin, kannattaa soittaa Tom Waitsia. Kannattaa soittaa niin kovaa, että varmasti uppoutuu herran seikkailuhin. Sillä parempaa tarinankertojaa saa tästä maailmasta hakemalla etsiä. Kuuntelu saatta ensi alkuun vaatia hieman viitseliäisyyttä ja vaivaa. Herran perässä täytyy nimittäin kulkea niitä sivukujia pitkin, valtatiellä eteneminen olisi liian yksinkertaista. Vaivannäkö palkitaan, mörinästä avautuu myyttisen ja kunnianhimoisen miehen rikas maailma.

Lie To Me avaa Tom Waitsin 3 cd:n kokoelman Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards vuodelta 2006. Laulu on maaninen luenta kolmannesta pyörästä. Sen video on vielä maanisempi. Mielestäni kyseessä on yksi parhaista musiikkivideoista mitä ikinä on tehty. Se on sekopäisen vauhdikas. Sitä katsellessa tulee hiki.


Livenä tämä biisi kuulostaa vieläkin tautisemmalta. Youtube ei tarjoa tarpeeksi hyvälaatuista keikkaversiota tämän vuoden rundilta, mutta kannattaa etsiä käsiinsä keikkataltiointi tämän vuoden heinäkuulta Atlantasta (jota hehkutin jo aiemmin). Lisäksi kannattaa tsekata tämä live-esitys Lettermanin showsta vuodelta 2006. Maestro Duke Robillard kitarassa, meininki hieman rauhallisempi kuin tämän vuoden Glitter & Doom -kiertueella.

Tom Waits, Fox Theater, Atlanta 5.7.2008

Alkuperäinen kuva: Bob Butler for Public Image Photography


Tom Waits voisi olla hyvin syntynyt Suomen Savossa. Paitsi että tämä Kaliforniasta kotoisin oleva sankarimme on savolaisempi kuin yksikään savolainen. Niin umpikiero, että en lainaisi sille miehelle kymmentäkään senttiä. Ehkä juuri kierouden takia pidän Waitsistä niin paljon. Aito hulluus, joka miehen musiikista paistaa läpi, sekä samalla suuri älykkyys, ovat tehneet lähtemättömän vaikutelman.

Kaikki alkoi vuoden 1999 Mule Variations –albumista, jota kuuntelin opiskeluaikoinani todella paljon. Se on täynnä toinen toistaan loistavimpia biisejä: Get Behind The Mule, What’s He Building? ja Chocolate Jesus vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Mule Variationsin jälkeen tutustuin pikkuhiljaa Waitsin muuhunkin tuotantoon. En ole niinkään hurmioitunut miehen alkuaikojen balladeista ja jazz-iskelmistä, vaan minuun kolahtaa nimenomaan se rosoisempi, ruosteisempi rhytm & blues –tyyli, jota mies kiitettävästi nykyajan keikoillaan esittää.

Muutama viikko sitten äkkäsin mainiosti sixeys-blogista Waitsin keikkataltioinnin Atlantasta Fox Theaterista 5.7.2008. Yleensähän nämä keikkataltioinnit eivät ole niin mainioita äänelaadultaan, mutta tämä on varsinainen killeri. Loistavat soundit selittyvät sillä, että keikan on taltioinut jenkkiläinen NPR (National Public Radio). Latasin innoissani koko keikan, 26 biisiä tuhtia Waits-tavaraa, ja harmittelin taas sitä, ettei itselläni ole koskaan ollut mahdollisuutta nähdä tätä miestä livenä.

Omatekemät CD-kannet. Alkuperäiset kuvat flickr/scottspy


Kokosin keikasta 13 parasta biisiä ja poltin niistä itselleni CD:n. Epävirallinenkin omatekoinen livelevy tuntuu jotenkin arvokkaammalta kun vain kasa mp3-biisejä sikin sokin tietokoneen kovalevyllä. Nyt olen kuunnellut tuota CD:tä lähes päivittäin. Omat suosikkini ovat hurjan saksofonisoolon sisältämä Down In The Hole, tautisella kitarariffillä alkava Lie To Me sekä Make It Rain, jonka keskellä Waits esittelee Glitter And Doom –kiertuebändinsä; Patrick Warren koskettimissa, Omar Torrez kitarassa, Casey Waits rummuissa ja percussioissa, Vincent Henry puhaltimissa ja Seth Ford-Young bassossa. Lisäksi Waitsin luottokitaristi Larry Taylor käy komppaamassa parilla biisillä. Hurja hurja bändi. Ladatkaa tämä keikka ja tehkää arjesta juhlaa.

:: Koko keikan voi kuunnella NPR:n sivuilta.
:: Keikan voi ladata sixeys-blogista biisi biisiltä. OSA 1 ja OSA 2.
:: Vaihtoehtoisesti saat biisit myös Roio-blogista.
:: Youtube-video Atlanta keikalta, biisinä Make It Rain. Kamera alussa pystyssä, mutta kyllä se siitä korjaantuu.