Paluu

Tauko venyi jopa pidemmäksi kuin luulin. Viimeiset pari kuukautta olen keskittynyt kaikkeen muuhun kuin musiikkiin, joten tänne kirjoittaminen ei todellakaan ole ollut ensimmäisenä mielessä. Ehkä nyt on kuitenkin paikallaan kertoa niistä harvoista biiseistä, mitä tässä tauon aikana on tullut kuunneltua.

Naomi Shelton
Daptone Records puskee Sharon Jonesin jälkeen uusia vahvoja naisia esiin. Naomi Shelton kasvoi laulaen gospelia Alabaman kirkoissa, mutta hän on viettänyt suuren osan elämästään myös New Yorkin soulklubeilla. Sheltonin ja Gospel Queensin levy What Have You Done, My Brother? julkaisiin viime viikolla. Kappale What Have You Done on soinut työpäivän soudtrackilla jo jonkun aikaa. Voimakasta kamaa.

MP3:: Naomi Shelton And The Gospel Queens - What Have You Done (link: soul sides)


Reino & The Rhinos
Reinon virtahevot julkaisivat vähän aikaa sitten Nuoret Siivet ep:n. Se on soinut kotistereoissa tiuhaan. Jo viime kesän keikoilla kuultu Päätön Polle -poljento (cover American 70-luvun klassikosta A Horse With No Name) on todella hieno. Ja nimibiisi on kelpoa soulia. Lisäksi Reino saa lisäpisteitä siitä, että pisti Jyrki "Jyrkiboy" Kataisen tiukoille Maria Veitolan tv-showssa. Hieno mies, tuo Reino.


Gnarls Barkley
Lyö päälle rumpukone ja anna yhden maailman parhaimman laulajan tehdä tulkinta. Mitään muuta ei tarvita. Joskus yksinkertainen antaa kylmimmät väreet. Tässä Who's Gonna Save My Soul livenä Abbey Roadin studiolla.



Tunde Adebimpe ja Neil Young
TV On The Radion nigerialaissyntyinen laulaja Tunde Adebimpe näytteli viime vuonna Jonathan Demmen elokuvasssa Rachel Getting Married. Leffassa Adebimpe esitti acapella-version Neil Youngin 90-luvun alun klassikosta Unknown Legend. Tuo biisi on yksi suosikeistani Youngin tuotannosta. Adebimpen versio on myös mahtava. Aquarium Drunkard -blogi tarjoaa molemmat versiot samassa paketissa.

MP3:: Tunde Adebimpe - Unknown Legend (link: Aquarium Drunkard)

Reinon virtahevot

Olen nyt tässä pari päivää kuunnellut Suomen kesän virallista soundtrackia. Kyse on Reino & The Rhinoksen pari kuukautta sitten ilmestyneestä Tähän Tyyliin -levystä. Heti alkajaisiksi voisin tokaista, että se on perhanan kova. Se on juuri niin leppoisa, aurinkoinen ja hyvälle tuulelle saava, että iskee allekirjoittaneen mukavuusalueelle näiden lämpimien päivien aikana ihan täysillä.

Suuri yleisö tietää Reino Nordinin näyttelijänä, sekä Siirin veljenä, mutta mieshän on huseerannut suomireggaen parissa jo jonkin aikaa. Pelkästään reggaeksi esikoislevyä ei kuitenkaan voi julistaa, yhtä paljon mukana on soulia ja vähän poppiakin. Soiton tanakkuus ja rullaavuus on itsestäänselvyys, soittaahan virtahepojen joukossa muusikoita mm. Soul Captain Bandista ja Giant Robotista.

Reino käsittelee lauluissaan niitä hyviksi osoittautuneita teemoja. Rakkaus ja rakkaudettomuus, kuolema ja elämä, rikkaus ja köyhyys. Asiat käsitellään usein kuitenkin pohjavireeltään hyvinkin toiveikkaalla tavalla. 12 biisiä samojen teemojen ympärillä voi jonkun mielestä olla liikaa, mutta onneksi levylle ei osu kuin pari täytebiisiä. Omaksi suosikiksi on muodostunut mustalaisviululla liikkeelle lähtevä Toivoo, joka keinuu eteenpäin hienon lyriikan kuljettamana. Ylellistä Elämää kritisoi rahan valtaa tarttuvilla säkeistöillä. Käymään Tullaan vislaa eteenpäin keppoisasti rullaillen saaden aikaan aikuisen miehen tapailemaan steppailuliikkeitä. Kaikki nuo yllämainitut voi käydä kuuntelemassa Reinon Myspace-sivuilla. Sieltä ei kuitenkaan löydy yhtä killeriä, levyn viimeistä kappaletta, Niin Monta Iltaa..., joka pysyy peruskysymysten äärellä.

Mihin vie tää mun elämäni, kysyn? Mihin vie pieni tieni?

Siinäpä se. Jonkun mielestä tämä levy voi olla kevyttä huttua. Omasta mielestäni se on, kuten jo aiemmin sanoin, perhanan kova debyytti. Raikas ote, reipas mieli.

MySpace:: Reino & The Rhinos