Huumeet. Hallelujah.

Kymmenen vuotta sitten Nick Cave julkaisi albumin No More Shall We Part. Se on mielestäni tuon australialaisen taikurin yksi suurimmista tuotoksista.

Tuon levyn kolmas biisi Hallelujah on yksi parhaista tarinoista, mitä musiikin avulla on koskaan kerrottu. Juuri ennen tätä levyä Cave oli jättänyt taakseen vakavat alkoholi- ja huumeongelmat. Hallelujahin sanoituksen voi helposti kuvitella pohjautuvan noihin kokemuksiin. Laulun kertoja haluaa jättää turvallisen mukavuusalueensa (kotinsa?) taakseen ja paeta kohti jotain inspiroivaa (huumeet?). Laulun loppurivit ovat mahtavat:

The tears are welling in my eyes again
Hallelujah
I need twenty big buckets to catch them in
Hallelujah
And twenty pretty girls to carry them down
Hallelujah
And twenty deep holes to bury them in

Nuo rivit tämä amatööripsykologi tulkitsee siten, että kertoja ei kuitenkaan vakuuttunut saamistaan huumeista, vaan hautasi ne symbolisesti maan sisään ja jatkoi elämääsä puhtain eväin.

Kaikki päätelmäni voivat olla täysin vääriä.

Mutta se on edelleen totta, että tuo laulu on mahtava. Tarina, hidas tempo, Warren Ellisin viulu. Kaikki osuu kohdalleen.