Vuoden parhaat palat

Vuosi musiikkia takana. Osa uutta, osa vanhaa. Osa hyvää, suurin osa ihan kuraa. Vuoden parhaat –listani keskittyy jälleen yksittäisiin kappaleisiin, kokonaiset albumit sivutaan lopussa.

Kolmen kärki on selvä, mutta esitellään ensin 12 kovaa haastajaa. Ne ovat sekalaisessa järjestyksessä, koska valinnat ovat vaikeita ja mies ei osaa päättää.

Näistä biiseistä muistetaan vuosi 2010.

Raappana & Stepa – Aikasin heräämistä (YouTube)
Tähän olisi voinut valita Lahden reggaemaestron Maapallo-levyltä lähes minkä tahansa biisin. Valinta osui tähän, joka ensimmäisenä jäi soimaan päähän.

J.Karjalainen & Polkabilly Rebels – New Orleansin tappelu (YouTube)
Meininki ja poljento, poljento ja meininki. Kolahti varsinkin keikalla ukkosen lailla.

Paleface – Saapuu elokuun yö (YouTube)
Vanha vihainen parta teki huikean räplevyn joka ei ole räppiä. Tämä on kaiken kokoava biisi. Paahto on kovaa ja loppufiilistely leijailee omissa korkeuksissaan.

Janelle Monáe – Tightrope (YouTube)
Showmeiningin nykyinen kuningatar. Tyyli ja energia huipussasan. Tuo linkittämäni Lettermanin showssa vedetty versio on yksi parhaimmista live-esityksistä ikinä.

John Legend & The Roots - Hard Times (YouTube)
Todellista yhteistyön voimaa. The Rootsin kohdalla ei tosin mikään voi mennä vikaan.

Solex, Jon Spencer & Cristina Martinez - Galaxy Man (YouTube)
Elektronista rockpunkkia huumehouruisten astronauttien kokoontumisajoista? Juuri tarpeeksi sekavaa ollakseen loogista.

Aloe Blacc – I Need a Dollar (YouTube)
Vuoden parasta soulia. Blacc piiskaa menemään 70-luvun hengessä.

Roky Erickson & Okkervil River - Goodbye Sweet Dreams (YouTube)
Omista maailmoistaan tälle planeetalle laskeutuneen Ericksonin väkevä paluu. Biisi, jonka intensiteetin voi haistaa.

Jakob Dylan - Everybody's Hurting (YouTube)
Americana-genren valioyksilö, Neko Case ja Kelly Hogan hienoissa taustavokaaleissa. Pienillä liikkeillä kohti hienoa tunnelmaa.

The Gaslight Anthem - The Queen of Lower Chelsea (YouTube)
Elämä on kovaa ja tässä sumussa täytyy meidän kaikkien vaan puskea eteenpäin. Gaslight Anthem kuvaa tämän kaiken karhean rehellisesti.

James Vincent MacMorrow - This Old Dark Machine (YouTube)
Irlannin Bon Iver. Huumaavia ja hurmaavia harmonioita.

Richy Pitch & Yasmeen - Dey Suffer (YouTube)
Ghana on loputon kultakaivos. Senhän nyt tietää Richy Pitchkin. Tämä biisi palaa alusta loppuun vahvalla liekillä.

Seu Jorge & Almaz – Cirandar (YouTube)
Rullaa, rullaa, rullaa, rullaa ja vieläkin rullaa. Päännyökyttelymusiikin eliittikamaa.

TOP 3:

3. Ebo Taylor – Mizin
Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä, että yli 70-vuotias Ghanalainen afrobeatvaari julkaisee yhden vuoden parhaimmista biiseistä. Onko teistä? Tarttukaa grooveen.


2. Eli ”Paperboy” Reed – Come and Get It
Tämä herra on aina tosissaan musiikkinsa kanssa. Yritä olla tanssimatta. Reedin voima on julmaa.



Ja se ykkönen. Yllättäjä Durhamista, Pohjois-Carolinasta.

1. Carolina Chocolate Drops - Hit 'Em Up Style
Kolmen hengen moderni string band, joka ymmärtää tradition ja ennustaa tulevan. Huikea esitys alun perin Blu Cantrellin täysin turhasta renkutuksesta.



VUODEN LEVY:
Raappana – Maapallo
Ilman kotikaupunkilisää. Ilman Suomi-korttia. Ehdoton ykkkönen. Olen soittanut tätä kotona niin paljon, että lapsenikin ovat nyt hienosti aivopestyjä reggaen ilosanomalle. Lisäpisteet Raappanalle syvistä lyriikoista. Niisä ei pyöritellä turhanpäiväisyyksiä vaan isketään ytimeen ytimekkäästi.

Kotimaiset haastajat:
Paleface - Helsinki – Shangri-La
J. Karjalainen - Polkabilly Rebels – amerikansuomalaisia lauluja

Kiitos lukijoille! Homma jatkuu.

Rosoista joulua!

Nyt ei tule mitään shhshh-hyssyttelyä tai punahattuisia pirullisen hiljaa hiipiviä tonttukääpiöitä. Nyt tulee yksi ja ainoa Bob Log III! Joulukuun alussa tämä Arizonan avaruuskanuuna oli keikalla Tampereella. Ja meno oli tämmöistä. Jenni ja Mira saavat tuntea Bob-sedän polvien töminän. I Want Your Shit On My Leg!



Näin Bob wikipedian mukaan kuvailee repertuaariaan: "Lemme introduce the band to ya. On cymbals, left foot. Over here on the bass drum we got right foot. Shut up! This is my left hand that does all the slide work, right hand does the pickin'. My mouth hole does most of the talkin'. And you're looking at my finger. My finger is an asshole."

Eli hyvää joulua Pienten Nuottien puolesta!

Mahtavuutta Ghanasta

Brittiläinen hiphop-dj/tuottaja Richy Pitch muutti naisen perässä Afrikkaan Ghanaan kolmisen vuotta sitten. Paikallisten muusikoiden kanssa tehty Ye Fre Mi Richy Pitch -levy ilmestyi tänä vuonna ja on muuten kovaa kamaa. Varsinkin tämä Ghanan musiikkikuninkaan Faisal Helwanin tyttären Yashmeenin kanssa tehty Dey Suffer on huikea. Tyrmäävä rumpurytmi alussa, herkulliset vokaalit ja iskevät torvet. Yksi vuoden biiseistä.

'Dey Suffer' Richy Pitch feat. Yasmeen by richypitch

Vuoden comeback

Koska haastajia ei ole ilmaantunut, on nyt aika ilmoittaa vuoden comeback. Ja sen teki Roky Ericksson, tuo maaninen Teksasilainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä,joka 60-luvun lopulla vaikutti psykedeelisen rockin edelläkävijäyhtyeessä 13th Floor Elevators. Sen jälkeen elämä lipesi käsistä ja rankasti. LSD ja marihuana tulivat mukaan kuvioon. Samoin teki skitsofrenia, joka veti Erickssonin vankimielisairaalaan, kauas tästä maailmasta. Lähes 40 seuraavan vuoden aikana mies teki muutamia epätasaisia soololevyjä ja sekoili aineiden ja kuviteltujen äänien kanssa. Lopulta miehen veli Sumner Erickson sai Rokyn huoltajuuden ja pitkä kuntoutus- ja paranemisprosessi lähti käyntiin.

Ja tässä ollaan. Selväjärkisen oloinen Roky julkaisi alkuvuonna levyllisen uutta musiikkia lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Taustayhtyeenä ja henkisenä tukena oli Okkervil River -yhtye. True Love Cast Out All Evil on levynä epätasainen, mutta huippukohdiltaan maaginen. Eräänläinen ihme, jota ei olisi luullut ikinä tapahtuvan. Hienoa kuulla 63-vuotias Erikcsson tässä vedossa kaikki tuskaisten vuosien jälkeen. Todisteeksi käy parhaiten Goodbye Sweet Dreams -biisi, joka nousee melkoiseen lentoon loppua kohden.

MP3:: Roky Erickson & Okkervil River - Goodbye Sweet Dreams (link: Pitchfork)

Jos haluaa kerrata Rokyn tarinaa perusteellisemmin, kannattaa katsoa Keven McAlesterin dokumentti You're Gonna Miss Me. Siitä saa samalla hieman perspektiiviä näihin oman arkielämän ongelmiin, kun avain ei sovi lukkoon tai lapsi kaataa maitomukin lattialle.