Vuoret

En ole juuri vuorilla kiipeillyt, saati räjäytellyt reikiä junatunneleita varten. Vaikkei omakohtaista kokemusta siis olekaan, silti nämä kyseiset asiat ovat hemmetin kiehtovia. Ensimmäisen kerran huomasin sen lukiessani joskus 2000-luvun alussa amerikkalaisen Colson Whiteheadin kirjan Balladi John Henrystä. Se on kiehtova menneisyyttä ja nykyisyyttä sekoittava kertomus John Henrystä, legendaarisesta mustasta työläisestä, joka tarinan mukaan voitti höyryporan rautatietunnelin räjäytysreikien porauksessa. Whiteheadin romaani on järkäle, mutta se imi vastustamattomasti mukaansa.

Saman vaikutuksen saa aikaan Steve Earle laulullaan The Mountain. Earle voidaan hutiloiden kategorioida pelkäksi countryartistiksi, mutta tämä seitsemän kertaa naimisissa ollut entinen heroinisti on paljon muutakin. Mies on käynyt todella pohjalla, ja vaikeuksista kimpoaa se angsti ja poliittinen aktiivisuus, joka iskee lauluista läpi. Ehkäpä amerikan rehellisin artisti. Surullinen The Mountain saa aikaan kaipuun vuorille, missä en ole ikinä ollutkaan. Kun joku laulu saa aikaan tuollaisen olon, on kyseessä merkittävä biisi.

Tässä hieno liveversio.