Vuoret

En ole juuri vuorilla kiipeillyt, saati räjäytellyt reikiä junatunneleita varten. Vaikkei omakohtaista kokemusta siis olekaan, silti nämä kyseiset asiat ovat hemmetin kiehtovia. Ensimmäisen kerran huomasin sen lukiessani joskus 2000-luvun alussa amerikkalaisen Colson Whiteheadin kirjan Balladi John Henrystä. Se on kiehtova menneisyyttä ja nykyisyyttä sekoittava kertomus John Henrystä, legendaarisesta mustasta työläisestä, joka tarinan mukaan voitti höyryporan rautatietunnelin räjäytysreikien porauksessa. Whiteheadin romaani on järkäle, mutta se imi vastustamattomasti mukaansa.

Saman vaikutuksen saa aikaan Steve Earle laulullaan The Mountain. Earle voidaan hutiloiden kategorioida pelkäksi countryartistiksi, mutta tämä seitsemän kertaa naimisissa ollut entinen heroinisti on paljon muutakin. Mies on käynyt todella pohjalla, ja vaikeuksista kimpoaa se angsti ja poliittinen aktiivisuus, joka iskee lauluista läpi. Ehkäpä amerikan rehellisin artisti. Surullinen The Mountain saa aikaan kaipuun vuorille, missä en ole ikinä ollutkaan. Kun joku laulu saa aikaan tuollaisen olon, on kyseessä merkittävä biisi.

Tässä hieno liveversio.

Laa-la-lal-lal-laa!

Ilmari Pohjolalla eli Pohjolan Ilmarilla on sekavan rento meininki päällä. Tällä viikolla tämä multi-instrumentalisti julkaisi soololevyn Enkä Mä Rakasta ketään. Siinä heittäydytään lapsuusmuistojen ja lievän hulluuden läpi kohti pintavesiä jääden lopulta hymyssä suin kellumaan keskelle ulappaa, jonne ei maailman murheet ja tuulet paina. Lisää tälläistä, tästä tulee hyvä mieli. Kelatkaa nyt vaikka tätä:

Jos on tosi laiha, niin ei voi taklata
Vaan helpompaa on kavereita vaklata

Niin totta.

Pohjolan Ilmari - Kohtaaminen (MySpace)

Alaskan Portugali.

Jääkarhut, öljy ja Villi Pohjola -televisiosarja. Sellainen on Alaska. Paikka jossa olisi hienoa käydä mutta jonne ei todellisuudessa tule koskaan mentyä.

Alaskalainen Portugal. The Man puskee indie-musiikkiaan sellaisella otteella, ettei kuulija välillä tiedä ollaanko tässä Alaskassa vai Alabamassa. Jostain soulia ja bluesia täynnä olevalta soppalautaselta tästä ponnistetaan, mutta mausteita muista tyyleistä heitetään sekaan reippaalla otteella.

Portugal. The Man kävi ilmeisesti kesäkuussa Suomessakin. Miksei kukaan kertonut minulle mitään? Lääkkeeksi murheeseen olen kuunnellut bändin tämän vuoden akustiselta The Majestic Majesty -levyltä upeaa Guns & Dogs -kappaletta.

Yeah, we got some guns, got some dogs. But just like them dogs, well those guns just get bigger.

MP3:: Portugal. The Man - Guns & Dogs (acoustic) (link: Pampelmoose)