And it must feel nice

Alkuviikosta lähdin illalla työntämään lastenvaunuja metsäteille. Poika nukahti heti. Mp3-soitin soitti silloin Matti Johannes Koivua. Jossain vaiheessa korviin
pamahti Nick Caven Moonland. En muistanutkaan kuinka loistava biisi se on. Sekunnissa tajusin, että nyt se on menoa. Tuli vaarallinen olo. Osaavatko puut puhua? Onko täällä kuuma? Odotin hiki otsalla koska iso paha susi pomppaa esiin.

Ei näkynyt sutta. Mutta täytyy sanoa, että vanha kalapuikkomies apulaisineen tykittää tuossa biisissä puhdasta rock'n'rollin ilosanomaa otteella, joka saa suuren osan tämän planeetan bändeistä menemään piiloon kammarin pöydän alle. Ja sieltä saa tulla pois vasta kun Nick-setä antaa luvan. Tappokamaa. Katsokaa vaikka itse.