Radion voima

Lukio-ikäisenä sankarini oli Esa Kuloniemi. Niille joille nimi ei sano mitään, kerrottakoon että Kuloniemi on bluesin suurimpia nimiä Suomessa. Hän on keikkaillut suomibluesin ison nimen Honey B and the T-Bones –yhtyeensä kanssa yli neljännesvuosisadan ajan. Muusikon uransa lisäksi Kuloniemi on tehnyt Yleisradiolle erilaisia blues- ja juurimusiikkiaiheisia ohjelmia yli 20 vuotta.

Radion kautta minäkin mieheen tutustuin. Kuloniemen Ulvovat Sudet –ohjelma muinaisessa Radiomafiassa oli se, joka sai tämän pojan joka maanantai-ilta istumaan huoneessaan radion ääressä. Elettiin 90-luvun alkupuolta. Aikaisemmin kuuntelemani Michael Jacksonin ja Hootersin kasetit saivat jäädä pölyttymään kun bluesministeri Kuloniemi johdatti minut rytmimusiikin maailmaan. Luulen että ilman tuota herätystä en kirjoittaisi tätä blogia tänä päivänä. Todennäköisesti ilman Kuloniemeä en ymmärtäisi musiikkia tänä päivänä ollenkaan.

Yksi mieleenpainuvimmista esityksistä, mitä Ulvovissa Susissa kuulin, tapahtui heinäkuussa 1996. Silloin Radiomafian studiossa Helsingin Pasilassa oli livenä esiintymässä amerikkalainen National-resonaattorikitaroiden kuningas Bob Brozman, joka räjäytti pääni. Brozman ei ole pelkästään muusikko, vaan myös etnomusikologi, kirjailija, antropologi, viihdyttäjä ja kantaaottava yhteiskuntakriitikko. Mies sotkee värikkäästi afrikkalaista, afro-amerikkalaista, intialaista ja latinalaista musiikkia keskenään. Hawaijilainen ja Karibian alueen musiikki on eritoten tämän kielisoitinvelhon sydäntä lähellä. Brozmanin kolmen biisin radio-live on taltioitu ansiokkalle BLUES POWER! The Radiomafia Roots Evening Sessions! Vol. 1 –levylle.

Brozmanin Ulvovissa Susissa esittämä Down The Road on jäänyt ehkäpä kirkkaimpana yksittäisenä hetkenä mieleen ajalta, jolloin radio oli vielä kaukana internetin edellä. Tässä Brozman esittää tuon kappaleen vuonna 2003 Australian Brisbanessa.



Brozmanin on tulossa loka-marraskuussa Suomeen esiintymään pariinkiin eri otteeseen. Suosittelen hankkiutumaan paikalle, tämä mies avaa silmänne.

Ja tässä vielä kunnia sille kelle se kuuluu. Honey B & T-Bones – Train I Ride (YouTube).