Laulu sarjamurhaajasta

Neko Casella on yksi tämän planeetan parhaimmista äänistä. Olen aina pitänyt tämän naisen soolotuotannosta. Yksi suosikkibiiseistäni on ollut Deep Red Bells, mutten ole koskaan vaivautunut ottamaan tarkalleen selvää, mistä se oikein kertoo. Kunnen päivänä eräänä selvisi seuraavaa.

Gary Ridgway on yhden lapsen isä ja kolmesti naimisissa ollut tehdastyöläinen Rentonista, Yhdysvaltonjen länsirannikolta. Vuonna 2001 hänet vangittiin syytettynä 4 ihmisen murhasta. Tähän mennessä hänet on todettu syylliseksi 48 naisen murhaan, mutta miehen itsensä mukaan uhreja on yli 90. Lähes kaikki uhrit olivat prostituoituja. Ridgway teki murhat Washingtonin osavaltiossa Seattlen ja Tacoman alueilla 1980-luvulla upottaen useimmat ruumiit Green Riveriin. Tästä syystä miestä kutsutaan nimellä Green River Killer.

Deep Red Bells kertoo Green riverin murhaajasta. Laulu voi vaikuttaa iloiselta rallilta, mutta sanat saavat ihon kananlihalle. Case kuvailee upeasti yksityiskohtia ja maalailee lapsuusmuistoja murhien detaljeihin.

a handprint on the driver’s side
it looks a lot like engine oil
and tastes like being poor and small
and popsicles in the summer

Green Riverin murhaaja on omakohtainen asia Caselle, sillä hän varttui osan lapsuudestaan 80-luvulla samalla seudulla millä Ridgway murhansa teki. Case on kertonut monen nuoren naisen – ja myös itsensä – eläneen pelossa tuona aikana.

MP3:: Neko Case – Deep Red Bells (link: A fifty cent lighter & whiskey buzz)

Matkalla keskiyön bussissa

Jos olet ikinä matkustanut bussissa keskellä yötä läpi seutujen, joilla asuvat vaan todelliset pihkatapit ja jääräpäät, niin silloin tämä laulu on sinua varten. Jenkkiläinen Jesse Winchester jätti parikymppisenä kaverina 60-luvun lopussa perheensä ja ystävänsä, ja pakeni Kanadaan välttääkseen joutumasta Vietnamin sotaan. 1972 Winchester julkaisi toisen albuminsa, Third Down, 110 To Go, joka on täynnä vahvoja tarinoita ja tulkintoja. Midnight Bus on levyn kohokohtia. Laulu kaikille matkaa tekeville tai tehneille. Winchesterin matka kesti yli 30 vuotta, sillä hän muutti takaisin jenkkeihin vasta 2002. Lyhyemmänkin reissun tehneet voivat tunnistaa tästä laulusta itsensä.

MP3:: Jesse Winchester – Midnight Bus (link: The rising storm)

Helplessly hoping & Spoon

Viime perjantaina kahlasin läpi hieman satunnaisia videoita. Loputon suo, josta riuhtaisin itseni pakonomaisesti irti kun tytär heräsi päiväuniltaan. Nämä kaksi jäivät kuitenkin niin elävästi mieleen, että jaan ne tässä.

Stephen Stillsin hauras ääni tuntuu tulevan suoraan kuolinpedistä. On ihan järjettömän hienoa, että 38 vuotta laulun kirjoittamisen jälkeen sen tekijä pystyy esittämään biisistä näin tunteikkaan version.


Aina kun syötte jugurttia pikku kipoistanne, muistakaa että lusikka ei ole yksiulotteinen esine, vaan sillä on sielu.

Guitare acoustique à la cuillère
Uploaded by EnsiferuM

Nasty little bug!

Likaisen, pelkistetyn, pörisevän ja surisevan musiikin maailmanmestari Seasick Steve julkaisi muutama viikko sitten uuden levyn, Started Out With Nothin and i Still Got Most of It Left. Tämän vuoden paras levynnimi. Ostan nykyään harvoin uusia levyjä, mutta tämä täytyy hankkia.

Sen lisäksi, että Steven tarina on elämänkerran arvoinen, tämä lähes 70-vuotias entinen hobo tekee aidosti mielenkiintoista musiikkia.

Seasick Steven noususta ihmisten tietoisuudeen saadaan kiittää esiintymistä Jools Hollandin showssa vuonna 2006 ja Youtubea. Sieltä löytyy lukuisia mainioita videoita tästä mainiosta miehestä.

Viime päivät olen katsellut ja kuunnellut ihan fiiliksissä tätä tarinaa pienistä ötököistä. Chiggers-biisi löytyy miehen uudelta levyltä. Kohdassa 3:35 alkaa ötökkä pörräämään oikein kunnon vauhdilla. Vuoden parhaimpia biisejä!