Hokimusiikkia

Jääkiekon MM-kisat ovat meneillään. Kaikkialla puhutaan vain lipuista ja niiden hinnoista, ketään ei tunnu kiinnostavan itse peli. Tämä blogi ottaa lätkään musiikillisen kannan ja esittelee teille kaikkien aikojen parhaan maalilaulun.

Yhdysvaltalainen Hartford Whalers pelasi NHL:ssä vuosina 1979-1997, kunnes seura muutti Pohjois-Carolinaan ja muutti nimensä Carolina Hurricanesiksi. Suomalaisista pelaajista Hartfordia edustivat Risto Siltanen 80-luvulla ja Sami Kapanen 90-luvulla. 1970-luvun puolessavälissä, kun Hartford pelasi vielä WHL-liigassa, seuran toimitsijana ollut George Ducharme etsi sopivaa laulua, jonka avulla voisi nostattaa tunnelmaa hallissa. Sattumalla hän törmäsi Jack Say nimisen henkilön tekemään Brass Bonanza -instrumentaaliin, joka oli saatavilla ilmaiseksi. Tuosta kappaleesta tuli Hartford Whalersin tunnus- ja maalilaulu ja monen mielestä se on edelleen kaikista lätkäaiheisista lauluista paras.

Hirviöiden seikkailut

Kun työ ei suju, hälinä ympärilläsi on jatkuvaa, ylisosiaalisuus ärsyttää ja autosta loppuu öljyt, silloin on apua saatava aina Islannista saakka. Reykjavikilainen kuusihenkinen Of Monsters and men sotkee indien ja folkin sumuisaksi kevätpäivän rytmikeitoksi. Tämän jälkeen jaksaa taas hieman paremmin kestää iskuja ja kaiken järjettömyyttä.

Uskollinen mies

Vanhan ajan soulin uusi nousu on jatkunut jo usean vuoden ajan. Ja hyvä niin, niin paljon hyvää musiikkia siltä saralta näyttää tulevan. Truth & Soul Records julkaisi maaliskuussa varmasti yhden tämän vuoden komeimmista retrosoul-levyistä. Asialla on vaatimattomat 43 vuotta musiikkibisneksessä mukana ollut Lee Fields. Taustabändinä häärää mm. Aloe Blaccin taustalla soittanut The Expressions. Tässä hieman raakaa äänivoimaa.

Mestari poistumassa

Voi paska: www.levonhelm.com

Starttaa, ei starttaa.

Kappale, joka ei ikinä tunnu käynnistyvän kunnolla. Bon Iver ja komea versio Minnesota, WI -biisistä viime lauantain Coachella festivaaleilta Kaliforniasta. Isokeuhkoinen Colin Stetson bassosaksofonissa.

Huilu soikoon

Michael Kiwanuka oli viime vuoden kovimpia musiikkitulokkaita. Kuukausi sitten mies pakkautui bändeineen Lontoon Hackneyssa sijaitsevaan Round Chapeliin soittaen siellä huikean keikan. Kiwanukan YouTube-sivuilta voi tsekata keikan tunnelmaa useamman biisin voimin. Miehen sielukasta laulua on jo kehuttu ympäri blogisfäärin, mutta on syytä antaa iso kumarrus myös taustabändin suuntaan. Alla Tell Me A Tale hitillä edukseen esiintyy jazz-pohjainen huilisti Gareth Lockrane.

Yhteistyötä

Vuonna 1997 jazz-legenda Dave Brubeck soitti konsertin Moskovan Konservatoriossa. Yhdessä vaiheessä Brubeck improvisoi venäläisteemaa yleisön pyynnöstä. Parin minuutin jälkeen yleisön joukosta alkoi kuulua viulun soittoa. Konservatorion oppislas Denis Kolobov oli tarttunut soittimeensa ja yhtyi Brubeckin improvisaatioon. Ja koko tämä komeus videoitiin. Seuratkaa vanhan jazz-legendan reaktiota. Musiikki on todellakin iloinen asia.

Weller silloin ennen

Olen kuukauden ajan miettinyt, joko tämän blogin taival alkaisi olla tallattu. Lopettaminen tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta, liekki kun alkaa sammua. Lopullisen pisteen laittaminen kuitenkin viivästyy, kun en ole keksinyt mitään parempaakaan tapaa tuoda kiinnostavaa musiikkia kootusti esille. Olen pyöritellyt ajatusta wordpress-pohjaisesta ratkaisusta, jossa yhdistyisivät perinteiset kotisivut kuvagallerioineen sekä musiikilliset ja kulttuurilliset listaukset. Lopulta päädyn kuitenkin siihen, että voisin elää tätä elämää oikeasti, enkä verkon kautta. Kuntosalilla käynti tai kävely metsässä tuntuu voittavan bloggauksen.

Katsotaan mihin lopulta päädyn.

Sillä välin tässä juuri nyt kovin ajankohtainen Paul Weller palauttaa mieleen, kuinka hyvää musiikkia hän teki 27 vuotta sitten Style Councillin riveissä. Hieno teksti, ajaton sävellys.