Djangon sävelet

Hiljaista on pidellyt. Olen keskittynyt ruumiin kurittamiseen, kuntoillut henkeni edestä. Siinä karusellissa sanomisen tarve tähän blogiin on ollut minimissä, mielenkiinto nollassa. Näinhän se menee, elämä etenee sykleissä. Eipä teidänkään elämä ole todennäköisesti ollut tämän yhden blogin varassa, joten mitään vahinkoa mihinkään suuntaan ei ole tapahtunut.

Kerrotaan nyt kuitenkin seuraavaa.

Kävin viikonloppuna katsomassa Tarantinon Djangon. Se on loistava. Tarantinon aito fanitus spagettiwesterniä kohden tulee selväksi ensi tahdeista lähtien. Näyttelijät - eritoten Christoph Waltz ja Leonardo di Caprio - tekevät ensiluokkaista työtä läpi helvetillisen luotisateen.

Tarantinon kyky kaivaa soundtrack täyteen timantteja on edelleen voimissaan. Parhaiten jäi mieleen Brother Dege, Yhdysvaltojen syvästä etelästä kotoisin oleva takapihojen ja reuna-alueiden kasvatti, jonka voimakas Too Old To Die Young istuu Djangoon kuin ase King Shultzin käteen. Annetaanpa Dege-velisen itse puhua.