Yhdessä tekemisen riemu

Löysin tällä viikolla pari varsin onnistunutta live-esitystä, jossa yhteistyön voima näyttäytyy hienosti. Ensin Jessie J ja tyylikkäästi harmaantunut Tom Jones esittävät BBC:n juhlassa Mockingbirdin. Vetää täysin vertoja esimerkiksi Arethalle. Olen edelleen sitä mieltä, että Jessien pitäisi jättää ylituotetut teinidiskoilut ja keskittyä vetämään pienimuotoisemmin jolloin naisen ääni pääsisi paremmin oikeuksiinsa.


Sitten jälleen musiikkia Jools Hollandin showsta. Modernin string band –tyylin mestarit Carolina Chocolate Drops (jota hehkutin jo kaksi vuotta sitten) saa rinnalleen Irlannin ylpeyden, vaatimattomat 50 vuotta tänä vuonna täyttävän The Chieftainsin. Viulut, huilut ja pillit soikoon!

Muminaa, huminaa

Hattu päästä ja syvä kumarrus. Kunnioitan laulua, jossa käytetään mmmmmmmmm- ja haaaaaaaa-fraaseja näin taidokkaasti. Bahamas on Feistin kiertubändissä pianoa ja kitaraa soittaneen Alfie Jurvasen sooloprojekti. Oliko niin, että miehen äiti on suomalainen? Joku viisaampi voisi vahvistaa tai korjata tämän tiedon.

Kesäinen herkkyys

On kesäkuu. Tarvitsemme kesäistä musiikkia. Jotain joka tekee meistä onnellisempia ja kokonaisempia ihmisiä. Musiikkia joka saa aivomme resonoimaan taajuudella, missä yöpakkasilla ei ole sijaa. Musiikkia, joka aloittaa ja lopettaa päivämme innostaviin signaaleihin.

Kaikkea tätä ja vielä vähän muutakin meille tarjoaa Steve Marion joka kutsuu itseään ja bändiään nimella Delicate Steve. Tämä afrikkalaisittain rytmitelty kappale on viime vuodelta, mutta minä en välitä. Tassin silti pöydillä.