Unohtakaa Thaimaa, ottakaa haltuun Belfast

Pahoittelut pienestä tauosta. Tuli haettua hieman happea Thaimaan auringon alta. Kyseisen maan musiikki ei tähän blogiin päädy, vaikka pidänkin itseäni normaalia avarakatseisempana musiikkidiggarina. Jossain kulkee raja jota yksinkertaisesti ei voi ylittää.

Reissussa tuli luettua Robert McLiam Wilsonin mainio kirja Eureka Street, Belfast. Luin tuon joskus kymmenisen vuotta sitten ensimmäisen kerran ja kyllähän se toimi näin uusintanakin. Kirja on rakkauskertomus kotikaupungista, sen asukkaista, heidän haaveistaan ja unelmistaan. Kirjan luettuani on päässä soinut Belfastin suuren miehen, Van Morrisonin musiikki. Varsinkin tämä sekalaisten mielikuvien täyttämä Cleaning Windows.

Robert Mugaben varjosta

Aloitetaan uusi vuosi tämän blogin (ei-niin)salaisella perversiolla, joka ei suinkaan ole suklaa vaan Afrikka. Vimmani tuon maanosan musiikkiin yltyy ajoittain lähes epänormaalille tasolle. Yleensä liikutaan Ghana-Mali -akselilla, mutta nyt sukelletaan alueelle minne en ole aiemmin uskaltanut yrittää. Matkakohteena on maa, jossa peloton tyrannihallitsija Robert Mugabe on saanut aikaan monia merkittäviä uudistuksia. Hänen toimiensa ansiosta maan asukkaiden odotettavissa oleva elinikä on romahtunut noin 60 vuodesta 37 vuoteen. Mugabe suurella tarmollaan ryösti valkoisen vähemmistön maatilat mustien lähipiiriläistensä (jotka eivät tiedä mitään maanviljelystä) haltuun. Näin saatiin tehokkaasti aikaan mittava elintarvikepula. Vaalivilppien tekijänä Mugabe on jo kokenut kettu. Vallasta häntä ei saa millään.

Kyseinen maa on tietenkin Zimbabwe ja tunnustan, etten tiennyt yhtään zimbabwelaista muusikkoa. Sitten törmäsin alla olevaan videoon. Siinä tuon sorretun maan artistit Jusa Demtor, Kazz ja Cynthia Mare esittävät -yllätys, yllätys- Bob Marleyn Zimbabwen. Kuulostaa täydelliseltä aloitukselta Pienten Nuottien vuodelle 2011. Maailmantuskaa ei ole koskaan liikaa.